SOCIAL MEDIA

Wednesday, 26 February 2014

Katukuva

Tämä viikko on ollut ihan hullun kiireinen töissä. Olen aloittanut työt kello 8 naan-leipä ja kahvi kädessä ja löytänyt itseni toimistolta vielä puoli kymmenen aikaan monina iltoina. Ei todellakaan siis mikään kellokortin uusi aika täälläpäin.

Vaikka olen täysin puhki, yksi asia aina hymyilyttää kun palaan kotiin: tämä uusi ja ensimmäinen tauluni, jonka ostin paikalliselta ostoskadulta Chicken Streetiltä.


Se on niin kaunis. Chicken Streetillä on ainakin yksi kauppa, jossa hinnat ovat reilut ja tavara hyvää. Mies myy näitä itsemaalaamiaan tauluja Kabulin kaduista kolmellakymmenellä dollarilla - nättiä, nättiä, ja niin simppeli tapa piristää päivää. Toinen hyvä tapa on Coke Zero ja Salt & Vinegar Pringlesit kello yhdeksän illalla toimistolla. Piristää.





Wednesday, 19 February 2014

Kissa kassissa

Aiemmin viikolla oli yksi niitä päiviä, jolloin usko ihmisyyteen horjui aika lailla. Sellainen päivä, jona halusin huutaa kaikille mitä perkelettä täällä oikein tapahtuu.

Olin menossa lounaalle tapaamaan ystävääni. Pakettiauto ajoi ravintolan pihaan ja olin avaamassa auton ovea, kun kuulin kissan maukuvan. Miauuu. Olin hämmentynyt - ei täällä ole kissaa. Luulin ensin että se oli kännykän viestiääni. Taas miauu. Kysyin kuskilta, mikä meininki. Hän esitti ettei tiedä mitään. Kysyin uudestaan - olankohautuksia. Tutkin auton, penkkien alta ja välistä, ei kissaa. Menin ulos, avasin takaluukun, ei vieläkään kissaa. Näin vain kovasta muovista tehdyn muovikassin. Siellä kissa ei ainakaan voi olla, ajattelin. Paitsi siellä se oli ja liikahti, ja maukui taas.

Aloin panikoida - miksi kissa on muovipussin sisässä, joka on tiukasti solmittu, ja jossa ei ole yhtään tilaa? Miksi kissa ylipäätään olisi pussissa?! Soitin äkkiä kaverilleni, joka oli jo ravintolassa ja käskin häntä tuomaan sakset tai veitsen. Leikkasin kassin auki, jotta kissa saisi hengittää. Kissa oli laitettu kahden pussin sisään.

Kisu selvisi, kuva otettu toimistolla päivä koettelemusten jälkeen.

En voi ymmärtää, miten joku voi tehdä näin toiselle elävälle olennolle. Joku oli kuulemma käskenyt hankkiutua eroon toimiston kissoista, ja tämän oltiin ajateltu olevan hyvä idea. Toin kissan takaisin toimistoon ja se juoksi viivana ulos pussista kun sai vapauden. Länkkäripomomme ei ollut asiasta iloinen, eikä tiennyt että kissoja poistettin tällä metodilla. Hän lupasi, että kissat viedään löytökotiin, joita on Kabulissa muutamia.

Yksi afgaanipomo kysyi: so what's the problem really. Mikäkö on ongelma? Se, että löysin juuri kissan tiukasti sidottuna muovipussiin, kun olin menossa syömään pinaattignocchia. Pussi oli tarkoitus dumpata jonnekin tienvarteen, jossa kissa saisi kuolla hitaasti hapen- ja ruuanpuutteeseen. Mikäkö on ongelma? Hänen mukaansa kissat aiheuttavat ongelmia, ne saavat ihmisiä kipeiksi (miten olisi flunssa?) ja menevät keittiöön levittämään bakteereita. Bakteereita levittävät hyvin myös kokkimiehet, jotka koskevat kaikkeen ruokaan käsillään, joita tuskin on pesty antibakteriaalisella saippualla. Kysyin myöhemmin siivoojilta, menevätkö kissat keittiöön, ja he sanoivat, että eivät mene.

Oma kissa kotona Suomessa turvassa.

Kissat eivät vahingoita ketään toimistolla, ne vain hengaavat rauhallisesti ja joskus syövät ruuantähteitä. Monet sanoivat, että kyse on kulttuurien erilaisuudesta - Afganistanissa eläimiä ei arvosteta ja kissa on vähän niin kuin esine. Kuulemma vuosikymmeniä sitten ihmisillä oli kotieläimiä ja eläimiä kohdeltiin hyvin, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tämä on muuttunut. Kulttuurit voivat olla erilaisia, mutta ei se silti tarkoita, että kaikki on OK koska se kuuluu kulttuuriin. Jonkun kulttuuriin voi kuulua esimerkiksi omien lasten ja vaimojen myyminen prostituoiduiksi, ja joidenkin kulttuuriin voi kuulua naisten sukupuolielinten silpominen, mutta ei se silti tarkoita että se pitäisi hyväksyä. Näistä koituu kärsimystä teon kohteelle.

Juttelin myös kollegalle, joka sanoi että Koraanin ja Islamin mukaan eläimiä on kunnioitettava ja kohdeltava hyvin. Kissat ovat kuulemma erittäin tärkeitä eläimiä ja profeetta Muhammed rakasti niitä. "Rakkaus kissoja kohtaan on yksi uskon osa", hän sanoi, ja myös kielsi kissojen tappamisen. Kissat ovat Islamin mukaan myös yltiöpuhtaita. Ärsyttää vielä enemmän - jos ihmiset ovat niin uskonnollisia niin kuin tässä maassa suurin osa on, miksei näitä neuvoja ja opetuksia voi noudattaa? Se olisi hyvin helppoa - kunnioita elämää, älä aiheuta tarpeetonta kärsimystä, älä laita kissaa muovipussiin.

Sunday, 16 February 2014

Kabulin moraali missä oot?

Kabul on ihmeellinen paikka monella tapaa. Näin ystävänpäiväviikonlopun kunniaksi haluan kirjoittaa Kabulin rakkauskuvioista ja sen semmoisesta. Kabulin moraali on melko jännä juttu - se on useimmiten aika heikko ja omituinen ja loistaa poissaolollaan.

Monissa kehitysmaissa ja sotamaissa on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä - YK:n väkeä, avustustyöntekijöitä, neuvonantajia, konsultteja, sotilaita, poliiseja, toimittajia. Näin myös täällä. Olen havainnut, että verrattuna muihin maihin, joissa olen asunut, täällä on ihme meininki romanssijuttujen suhteen. Sellainen mentaliteetti, jota voisi kuvata hyvin vaikka sanonnalla what happens in Kabul stays in Kabul. 

Niin rankkaa.

Monilla (ei siis suinkaan kaikilla, mutta aika monilla) tuntuu olevan seuravaanlainen ajatuksenkulku:

Kabulissa on rankkaa. Koko ajan saa pelätä elämän ja raajojen puolesta. Tämä kaikki voisi päättyä milloin tahansa. Pitää elää nyt. Carpe diem. No regrets. What happens in Kabul.

Kun tähän ajatusmalliin lisää sen, että tämä on ns. non-family duty station, eli tänne ei saa tuoda perheitä mukana, on asetelma valmis. Monet pettää ja viettää kaksoiselämää, vaikka heillä olisi Ranskassa tai Australiassa tyttö- tai poikaystävä, vaimo tai aviomies. Koska: täällä nyt vaan on asiat niin ja on niin rankkaa ja it happens.  Hölynpölyä, sanon mä. Ihan yhtä lailla voi päättää ettei petä vaikka olisi Kabulissa tai Korsossa. Luulen, että tämän kaupungin poikkeustilanne antaa joillekin hyvän tekosyyn käyttäytyä kuin paskiaiset.

Sama ajattelu toistuu usein sodissa - jotkut sotilaat ja rauhanturvaajat ajattelevat että pettäminen ei ole niin paha kun nyt on poikkeustila, niin rankkaa ja bäng bäng joka puolla. On myös ihan ok käyttää köyhiä paikallisia prostituoituja, nehän itse koko ajan tyrkyttää, plus me autetaan niitä rahallisesti, siis win-win tilanne oikeastaan, hyväntekeväisyyttä jopa. Vaimot on niin kaukana, pakko olla jonkun kanssa, muutenhan siihen varmaan kuolisi.

Vaikka turvallisuustilanne on huono, en pysty ymmärtämään, miten joidenkin on ihan pakko toistuvasti pettää puolisoaan asian helpottamiseksi. Ei se taliban sillä katoa, paikka on silti sama, terroriuhka on aika todellinen, romanttisella ravintolaillallisella voi tapahtua massamurha.

OK rant over, hyvää myöhäistä ystävänpäivää murut. Rakastakaa aidosti ja valehtelematta. Pus.

Lamppu Kabulin keilahallissa.