Suhteeni supermarkettiin

Rakastan ruokaostoksilla käymistä. Rakastan pieniä ruokakauppoja ja supermarketteja. Rakastan muovisia ostoskoreja, lehtihyllyä, juustotiskiä ja liukuhihnaa. Ulkomailla tykkään aina mennä ruokakauppaan ja katsella mitä kaikkia aarteita sieltä löytyy. Pienempänä oli siistiä käydä Lidlissä, koska se oli vähän niin kuin olisi käynyt ulkomailla, kaikenlaisia ihania saksalaisia juttuja.

Ruokaostoksilla käyminen on melko erilaista Suomessa ja Kabulissa, mutta samanlaisuuksiakin löytyy. Supermarketit näyttävät aina aika samalta. Jostain syystä maitohylly on aina kaupan takaosassa. Lattiat kiiltävät ja hyllyt ovat täydellisesti täynnä tavaraa.

Käyn Kabulissa aina samassa supermarketissa, josta löytyy kaikki tarvittava hedelmistä ja salt & vinegar Pringleseistä vessapaperiin ja folioon. Ostoskorini on melkein aina sama, siihen kuuluu banaaneja, kelmuun pakattuja kiivejä ja viinirypäleitä, porkkanoita, pinaattia, perunoita, maitoa, iranilaista juustoa, keksejä, Coke Zeroa, valmis kreikkalainen salaatti, sipsejä, maapähkinävoita, kaurahiutaleita, kahvia. Paljon muuta en tarvitse.

Tämä Kabulin supermarket näyttää melkein samalta kuin supermarketit kotona, hyllyt täynnä ruokaa siistissä järjestyksessä.

Kabulin kauppa, melkein kuin lähikauppani ABC Suomessa.

Joulun aikaan Kabulin marketissa oli jopa huurteinen joulukuusi, söpöä:

Suhtautumiseni ruokaostoksiin on muuttunut Kabulissa asuessani. Ensimmäinen paikka, johon menin Kabulissa uuden kodin jälkeen oli tämä supermarket. Pyysin kuskilta, että mennään kauppaan. Olin aivan paniikissa ja peloissani, en tiennyt yhtään mistä löydän mitäkin ja olin aivan varma että kuolen tällä reissulla. Vähän ajan päästä aloin tykätä ruokakauppaan menemisestä. Siellä sai kävellä ympäriinsä aivan vapaasti, puristella hedelmiä ja vertailla eri pastamerkkejä ja viettää vapaa puolituntinen. Kaupan yläkerrassa myydään vaatteita, ja löysin sieltä muun muassa lempineuletakkini ja kärpässienikuvioisen vyön.

Viime aikoina turvallisuustilanteen huonotessa olen kuitenkin alkanut vähän kammota markettia. Olen melko vakuuttunut, että se on yksi talebanin hyökkäyskohteista (markettiin hyökättiin vuonna 2011,jolloin kahdeksan ihmistä kuoli), ja yritän vältellä sinne menemistä. Jos menen, menen illalla myöhään tai outoihin aikoihin. Kerään ostokset koriin niin nopeasti kuin mahdollista ja pälyilen kaikkia ihmisiä epäilevästi. Pari viikkoa sitten lymyilin kassasta kauempana muutaman minuutin, koska olin vakuuttunut että kassalla olevat asiakkaat ovat itsemurhapommittajia. Kiitän onneani joka kerta kun pääsen autoon takaisin.

Suomessa olen taas ihan innoissani ruokakaupoista. Haahuilen pitkin käytäviä ja katselen juustoja ja jukurtteja. Ei mitään ahdistusta, ja kaupasta voi ostaa ihan kaikkea mitä haluan!

Neliökuvioinen lattia täälläkin, mutta rennompi meininki.

Unelmakorini sisältö on kutakuinkin tässä (Kabulista ei saa mitään näistä, paitsi porkkanoita ja punaista paprikaa, mutta se on älyttömän kallista. Vihreä paprika ei taas maistu miltään):

Kun tulin kaupasta takaisin eilen, mietin taas miten siistiä on  kävellä ulkona ja mennä ruokakauppaan ihan turvallisin fiiliksin. ABC näytti siinä auringonlaskussa todella kauniilta, melkein tuli tippa linssiin, heh.

Huomenna lähden Lontooseen, odotan innolla ainakin Waitrose ja Marks & Spencer -ruokakauppoihin menemistä ja haahuilua juusto- ja sipsikäytävän välillä. Viikon ohjelmaa ei tarvitse enää miettiä. Fabulous.

Kabulin kymmenen kaunista kuvaa

Viime aikoina monet jutuistani ovat olleet vähän negatiivisia Kabulista, ja jotkut teistä kyselivät, aionko enää mennä takaisin. Haluan mennä takaisin. Vaikka Kabul on karu paikka, se on myös kaunis. Olen kerännyt tähän kymmenen kohdan todistusaineiston Kabulin kauneudesta, vaikka on Kabulissa paljon enemmänkin ihania juttuja.

1) Kesällä Kabulissa kukkii ruusut! Ruusuja on joka puutarhassa, puutarhoja joka puolella. Varsinkin Baburin puutarhassa näky on kaunis:

2) Darulamanin palatsin rauniot, lempipaikkani Kabulissa. Olen käynyt 1920-luvulla rakennetun palatsin raunioissa jo kolme kertaa ja ottanut paikasta satoja valokuvia, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa palatsista postausta. Pian.

3) Ne näkymät, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja vuoret ovat lumen peitossa. Kuva on otettu Darulamanin palatsista.

4) Kesällä Kabulin ravintolat ovat näinkin kauniita. Harmi vaan, että useimmat ihmiset eivät enää käy ravintoloissa viimeaikaisten taleban-hyökkäysten takia.

5) Kun talomme pihaan on juuri satanut lunta:

6) Kun bukharilämmittimen päällä voi lämmittää kaupungin parasta vegepizzaa. Pizza vähän paloi pohjasta, joten tämä on tarkkaa hommaa.

7) Tämä poika ja sydämenmuotoinen portti: <3

8) Tämä vanha maailmanpyörä Kabulin eläintarhassa. En uskaltaisi kyytiin enkä ole varma toimiiko se, mutta sitä on kiva katsoa alhaalta.

9) Kun paikalliset viettävät perjantai-iltapäivää kukkulalla pelaillen, teetä juoden ja leijoja lennetellen. Kun tätä katselee, voi vain ihastella afgaaneja, jotka ovat eläneet sodassa yli 30 vuotta ja jaksavat silti olla iloisia.

10) Näkymä ylhäältä auringonlaskun aikaan. Kaunista.

Vapauden juttuja

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, viimeiset päivät ja viikot eivät olleet Kabulissa kovin miellyttäviä. Lähdin lentokentältä pelon ja odotuksen tunnelmissa.

Nyt olen kotona pitkällä lomalla ja muun muassa näistä asioista olen muutaman päivän vapauteni aikana ollut jo ihan fiiliksissä:

Kadut: Kadulla käveleminen on niin siistiä! Sitä kaipaa paljon, kun liikkuminen on rajoitettua, tai aina jos liikun Kabulin kadulla, saan kuitenkin vähän pelätä että mitä tapahtuu. Täällä vain käppäilen ulkona ja hymyilen itsekseni sille hurmaavalle vapauden tunteelle (vastaantulijat varmaan miettivät, mitä aineita olen ottanut).

Leipä: Aivan ihanaa syödä kunnollista leipää! Siis ihan normaalia ruis- tai paahtoleipää, joissa on jotain siemeniä. Sitten kun tämän leivän päälle laittaa avokadoa, on juhlat. Kabulissa on tarjolla vain yhdenlaista kunnollista leipää (afganistanilaista valkoista naan-leipää), eikä avokadoja löydy mistään. Söin tätä leipää lentokoneessa matkalla kotiin, ja havahduin sen upeuteen:

Jukurtti: Kun saavuin Amsterdamin lentokentälle, tilasin Starbucksilla aamiaiseksi jukurttia, ja ah se oli ihanaa. Valkoista ja sileää.

Juustot ja viini: noin yleisesti vähän niin kuin elämän tarkoitus, ja kumpaakaan ei ole helposti saatavilla Kabulissa. Toinen on laitonta.

Ekat ostokseni: Kaikki mitä rakastin.

Lenkkeily: Suomessa voin vain kävellä ulos ovesta ja mennä tielle ja metsään lenkkeilemään! Ei tarvitse vain hölkkäillä taloa ympäri korkeiden seinien ja piikkilangan ympäröimänä.

Kaupat: On siistiä, kun voin mennä kauppaan ostamaan kaikkea, mitä haluan, ilman että panikoin itsemurhapommittajista: naamarasvaa, meikkejä, siideriä, vaatteita, avokadoja, leipää ja jukurttia.

Kahvilat ja ravintolat: Kahvilat ovat aina ihan parhaita paikkoja viettää aikaa. Kabulissa on muutama kahvila, mutta viimeaikaisten ravintolahyökkäysten jälkeen kukaan ei enää käy niissä joten tunnelma on aika masentava. Sama ravintoloissa: menen Kabulissa vielä ravintoloihin, mutta niihin on vaikea löytää seuraa, ja aika kolkkoa että ensimmäinen kysymys tarjoilijalta ei ole "mikä on päivän erikoinen", vaan "missä on turvahuone ja hätäuloskäynti?"

Helsingin Sea Horsen silakkapihvit - hyvät!

Päähuivittomuus: Olen tottunut jo päähuivin käyttöön ja se ei ärsytä, mutta on silti kiva että voi esimerkiksi laittaa hiukset ylös jos siltä tuntuu ja antaa pakkasen jäädyttää korvia jos siltä tuntuu.

Turvallisuus: Tämä on tietty yksi hienoimmista asioista. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Kabulissa on ollut aika paniikki päällä viime aikoina. Täällä voin ottaa rennommin, nukkua yöt hyvin ja kävellä rauhassa. Silti olen havainnut jotain outoa - aina kun esimerkiksi kuulen vähän kovemman äänen liikenteestä tai rakennustyömaalta, ensimmäinen reaktio on pieni säpsähdys. Kestää ehkä aikansa tottua siihen, ettei kaikki yhtäkkiset kovat äänet ole pahoja. Kabulissa esimerkiksi kun avasin jokapäiväisen Coke Zero -tölkkini, monet säikähtivät ääntä, kun taas täällä voin avata tölkin ilman että tuotan ylimääräisiä sydämenlyöntejä kenellekään.

Ilma: Ilma on raikasta! Sitä on ilo hengittää.

Elämä: Elämässä on hienoja hetkiä Afganistanissa ja Suomessa, mutta molempien maailmojen hienouden usein ymmärtää vasta kun niihin ottaa etäisyyttä.