Kahden päivän Lissabon

Vietin juuri aika maagisen viikonlopun Lissabonissa. Olen käynyt jo kolme kertaa ja varmasti palaan taas. Tällä kertaa olin matkalla yksin, mikä oli IHANAA.



Kahden päivän aikana tein kaikkia lempiasioitani, milloin huvitti ja missä järjestysessä huvitti. Koko viikonlopuksi oli luvattu vain kaatosadetta, mutta koska Lissabon on niin ihana paikka, tietenkään se ei ollut totta.



Kävelin ympäriinsä ilman mitään tiettyä päämäärää, join paljon portugalilaisia viinejä (niin hyviä! Miksen osta niitä ikinä muualla!?), söin tapaksia, kävelin vähän lisää.

Viinikauppa Estado d'Alma, jossa palvelu oli superystävällistä ja hyllyt täynnä viinejä Portugalin eri viinialueilta. Supermarketissa monet pullot olivat 2 eurosta ylöspäin, ja ruoka joka puolella muutenkin todella halpaa.

Fabulas-ravintola, peukku tälle.

Kehitin taas pienen addiktion maailman parhaisiin leivoksiin, pastels de natoihin. Pastel de nata on ulkoa rapea, rasvainen, vähän suolainen, sisältä kermainen vanukas, koko homma uunissa paistettu, päälle vähän kanelia. Söin valehtelematta kahden päivän aikana näitä leivoksia 10, enkä siis erityisesti pidä edes makeista herkuista.

Lissabonin kioskikahvilat ovat ihania, mutta näistä sain pahinta viiniä koko reissun aikana. Tällainen jättilasi maksoi kuitenkin 2 euroa, joten ei sen niin väliä.

Toisten mielestä Belemissä on parhaat pastel de natat, toisten mielestä Manteigariassa. Olen syönyt molempia torttuja monta kertaa, ja ne ovat molemmissa taivaallisia. Toin töihin tuliaisiksi näitä Manteigarian natoja, ja kaikki olivat haltioissaan, varsinkin työpaikkakahvilamme portugalilainen tarjoilija.

Join kirsikkaliköörishotteja Rossion aukiolla, luin kirjaa kahvilassa, kävin vintagekaupoissa. Löysin muuten yhden ihanan helmen, A Otra Face da Lua (voit bongata minut tekemässä löytyjä myös heidän Instassa!). Aivan ihana kauppa, jossa on laadukkaita ja edullisia vintagevaatteita. Itselleni lähti mukaan 80-luvun silkkipaita ja ruskeapilkullinen t-paita, koska minulla ei näköjään voi olla liikaa pilkullisia vaatteita.

Rossion aukio.

Rossion aukion kupeessa kuuluu juoda kirsikkashotti A Ginjinha -minibaarissa. 

A Outra Face da Lua -vintagekaupassa on myös ihana kahvila, josta saa hyviä viinejä ja ruokaa.

Vinho verde ja kirjasuositus - Kristin Newmanin What I Was Doing While You Were Breeding - hauskaa meininkiä ja matkakertomuksia losangelesilaisen sitcom-käsikirjoittajan sekoiluista ja elämyksistä ympäri maailmaa.

Feira da Ladra -kirpparilla Alfaman alueella oli hyvä meininki aurinkoisena lauantaiaamupäivänä. Täällä myydään kaikkea mahdollista rojua, mutta tonkimalla voi joitain aarteitakin löytää.





Uin kilometrin kaksi kertaa päivässä, saunoin, katsoin Netflixiä hotellihuoneessani, join lisää portugalilaista viiniä. Siis käsitykseni täydellisestä lomasta.

Mikään ei ole vielä voittanut uinti+sauna -komboa täydellisenä rentoutumiskeinona.

Käsitykseni täydellisestä perjantai-illasta lomalla tai kotona - siiheen kuuluu sipsejä, dippejä, juustoa, viiniä ja Netflix.

Jollekin saattaa kuulostaa vähän kreisiltä, mutta yksi pääsyy, miksi varasin loman Lissaboniin, oli hotelli. Yövyin Lisbon EPIC SANA -hotellissa kolme vuotta sitten, ja olen siitä asti usein miettinyt sitä, miten upea hotelli oli. Hotellista oli muodostunut päähäni sellainen mystisen ylivoimainen kuva maailman parhaana hotellina (no, toiseksi parhaana, mutta melkein). Paikka ansaitsee ihan oman postauksensa myöhemmin, mutta rakastan tätä paikkaa. Syvästi. Erityisesti rakastan sen aamiaista.





Kiitos taas, Lissabon, en voi enää pysyä erossa.

Onko teillä suosikkikohteita, joihin tunnette erityistä kiintymystä, paikkoja joihin pitää palata?

Hyvä päivä olla nainen

Koen naisena monia asioita, jotka eivät miehiin kovin vaikuta - seksuaalisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan pelko melkein missä vain, mansplainingin kohteena oleminen, seksuaalinen ahdistelu, syrjintä työelämässä, manspreadingin kohteena oleminen, keskimääräisesti alhaisemman palkan saaminen.

Mutta! Sentään 8.3 toimiston miehet tekevät aamiaisen toimiston naisille! Paitsi että piirakoiden eteen on usein kotona nähnyt vaivaa lähinnä heidän vaimot.

365 päivää vuodessa ovat miesten, mutta saatiin me sentään tämä. Hyvää naistenpäivää!

Vuoden 2018 isoin virhe

Olen kuulkaa tehnyt yhden aika ison virheen, mutta samalla oppinut itsestäni jotain tärkeää. Nimittäin: en todellakaan halua enää asua kimppakämpissä tai jakaa kotiani muiden kanssa. Ja siis nimenomaan tuntemattomien ihmisten kanssa - äitin ja siskon kanssa esimerkiksi homma sujuu ihan hyvin.

Muutin viime viikolla Geneveen työn takia. Genevestä on melko vaikea löytää järkevästi hinnoiteltuja asuntoja. Asunnoista on kova pula, hinnat ovat taivaissa, ja monien asuntojen vuokraamiseen tarvitaan kaikenlaisia viranomaisten dokumentteja ja lappusia ja allekirjoituksia. On täysin normaalia, että täällä tyypit maksaa pienestä yksiöistään 1500 euroa ja enemmän kuussa.

Itselleni tuli vähän kiire asunnon vuokraamisen kanssa, kun aloin vasta torstaina etsimään, kun lento Geneveen oli buukattu sunnuntaille. Vitkastelen joskus tällaisten järjestelyasioiden kanssa ja uskon siihen, että kyllä elämä kantaa ja kaikki tulee lopulta olemaan ihan hyvin.

Mutta kun aina se ei olekaan niin.



Varasin suositun Geneven ulkomaalaisten nettisivuston kautta itselleni huoneen jaetussa asunnossa. Hinta oli (vain!) 920 euroa, ja ajattelin että mielelläni säästän muutama sata euroa ja jaan asuintilani muiden kanssa. Voi, kunpa tämänviikoinen Sini olisi jutellut vähän järkeä viimeviikkoiselle.

Olen oppinut itsestäni sen, että vihaan jakaa asuntoni muiden ihmisten kanssa.

Kaikki ei-suomalaiset kämppikseni ympäri maailmaa ovat olleet samanlaisia - pöydät putsataan ihmellisellä kangasrievulla, jota ei sitten ikinä huuhdella tai jätetä mihinkään ilmavasti kuivumaan, vaan se puserretaan mytyksi kosteaan muovilaatikkoon. Mitvit?!!

Olen elämäni 31 vuoden aikana asunut monenlaisten ihmisten kanssa - tähän mennessä olen asunut ja jakanut kämppääni yhteensä yli 40 ihmisen kanssa Brightonissa, Lontoossa, Prahassa, Delhissä ja Kabulissa. Nyt tiedän, että on ihan hyvä että tämä elämäni jakso on takanapäin. Oma tila on minulle liian tärkeää, enkä voi ihan edes mitata sitä rahassa.

Nykyinen kämppikseni on ihan mukava nainen, siitä ei ole kyse. Minua vaan raastaa suunnattomasti sellaiset pienet asiat, joiden takia en koe, että voin kunnolla olla kotonani kotona ja rentoutua.

Jos jätän esimerkiksi hammasharjani kylppärissä johonkin tiettyyn paikkaan, kämppikseni siirtää sitä johonkin muualle. Ilman mitään järkevää syytä.

Jos olen kylppärissä, menen huoneeseeni hakemaan vaikka hiusharjan, niin siinä 30 sekuntin ajalla kämppikseni on jo ehtinyt sammuttamaan kylppärin valot.

Jos olen keittiössä tekemässä ruokaa, kämppis tulee pyyhkimään välissä pöytiä ja siirtelemään asoita.

Onneksi joskus voi paeta kaupungille syömään sangollisen juustoa.

Eilen hän tuli huoneeseeni ja kysyi minulta, miksi keittiön verhot ovat vähän eri paikassa, kuin mihin hän asetti ne. En ollut ollut kotona koko päivänä tai koskenut mihinkään verhoihin, mutta miksi sillä on edes väliä?

Toissapäivänä tulin kotiin varttia vaille 10 illalliselta kaverin kanssa, ja kämppikseni oli lähettänyt viestin, jossa pyysi että kun tulen kotiin, voisinko olla mahdollisimman hiljaa ja olla tekemättä ruokaa keittiössä. Siis omassa kämpässäni?! Onneksi olin jo syönyt keskinkertaista vietnamilaisruokaa, joten ei ollut tarvetta kolistella keittiössä, mutta minua ärsyttää suunnattomasti tällainen, että joku määräilee ja ehdottelee, miten minun tulisi kotona käyttäytyä.

Olen kahden viikon aikana kokannut vain kerran, ja sekin oli vain pestopastaa - ei normaalia!

Aamuisin tykkään vaan olla ihan hiljaa ja juoda kahvia. Iltaisinkin nautin yksinolosta suunnattomasti. Koska koen, että en voi olla vapaasti kotonani, lähden kotoa yleensä aamulla ennen kello seitsemää ja olen toimistolla usein myöhään illalla ja syön siellä illalliseni, joka koostuu yleensä jostain muovipaketissa ostetusta vege-eineksestä. Rakastan kokkaamista, ja kokkaamisen puute ja einesten syöminen jos mikä kertoo siitä, etten elä omannäköistä elämääni tässä kuussa.

Toimistoillallinen.

Ymmärrän, että on olemassa myös rennompia ja mukavampia kimppakämppäjärjestelyjä. Mutta en usko että enää nauttisin niistä mistään. Olen varmaan liian vanha tähän. Haluan nykyään tosi usein vaan olla ihan hiljaa, ihan yksin, omien juttujen ja ajatuksieni kanssa. Se on usein ihan parasta.

Kimppakämppäilyni jatkuu vielä pari viikkoa, sitten olen vähän aikaa kokonaan koditon ja mietin, mihin asettuisin. Mutta ainakin tiedän, että asetun yksin.