Afganistanissa on harkinnassa kivitystuomion takaisintuominen aviorikoksista. Uutta lakia pohdittiin oikeusministeriön työryhmässä. Kansainvälisen kauhistelun jälkeen presidentti Karzai kuitenkin kiiruhti ilmoittamaan, ettei lakia tuoda takaisin.
Se että asiaa edes pohditaan ja punniskellaan on järkyttänyt monia ihmisoikeusjärjestöjä ja naisten oikeuksia puolustavia tahoja. Taliban-hallinto tunnettiin raaoista rangaistuksista - varkaiden kädet leikattiin irti ja seksiä avioliiton ulkopuolella harrastavat kivitettiin. On vaikea uskoa, että 12 vuotta Taliban-hallinnon kaatumisen jälkeen tällaista lakia edes esitetään.
Aloitin keskustelun aiheesta toimistossani, jossa olen ainut ulkomaalainen. Olin varma, että kaikki kollegat, jotka vaikuttavat hyvin liberaaleilta ja siisteiltä tyypeiltä, jakaisivat järkytykseni. Olin väärässä. Kaikki toimiston kymmenen miestä hyväksyvät kivitystuomiot aviorikoksista.
Kaikki olivat sitä mieltä, että tämä laki tulee Koraanista, ja koska se on Jumalan sana, sitä ei voi kyseenalaistaa tai kritisoida. Niin se vain on, pitää hyväksyä. Kysyin, mitä jos heidän tyttäriään epäiltäisiin aviorikkeestä ja heidät kivitettäisiin, olisiko sekin ihan OK. Olisi, sanoivat kaikki, koska lain pitää olla kaikille sama.
Jotta aviorikos voidaan todeta tapahtuneeksi ja kivitystuomio voidaan langettaa, pitää tapahtumalla olla neljä miespuolista todistajaa. Kysyin, miten olisi ikinä mahdollista, että neljä miestä olisi kyttäämässä makuuhuoneessa kun rikos tapahtuu? Ei varmaan kovin mahdollista, mutta silti kivitystuomioita langetetaan naisille ja miehille. Usein riittää epäilys tai jonkun syytös. Kuulin senkin, että naiset ovat todella mustasukkaisia, joten he voivat keksiä rikoksen tapahtuneen, jos haluavat esimerkiksi kostaa miehensä toiselle vaimolle. Ja miehethän eivät ole ollenkaan mustasukkaisia, kysyin. Eivät tietenkään.
Kuulin muun muassa seuraavia selityksiä:
Tämä rangaistusmuoto on hyvin säädelty, kivien koko on tarkaan säädelty, on tarkkaan säädelty kuinka kaukaa niitä saa heittää.
Kiviä ei saa myöskään heittää päähän.
Miten muuten yhteisö voi osoittaa, ettei sellaisia rikoksia siedetä?
Kun kerroin esimerkin radikaalista Jeesuksesta, joka todisti kivitystapahtumaa ja sanoi soon-to-be kivittäjille, että hän, joka on synnitön eikä ole tehnyt virheitä, heittäköön ensimmäisen kiven. Kiviä ei heitelty. Kysyin, mikä antaa ihmisille oikeuden kivittää toisen, jos ei itsekään ole täydellinen. Kollegani pohtivat tarinaa ja totesivat sen olevan outo. Eli sitten nämä rikolliset pääsevät aina vaan pälkähästä?
Kuulin myös, että Taliban-hallinto on ainoa hallinto, jolla oli kunnolliset lait ja rangaistukset. Monet vihaavat Talibaneja mutta jotkut näköjään vielä kaipaavat menneisyyteen. On hyvin vaikea käsitellä näitä asioita, koska uskonnolla ei ole hirveästi merkitystä ajattelutapaani tai käytökseeni. On vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat ajatella näin. Tyypit, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani, joiden kanssa vitsailen työpäivän mittaan, joiden kanssa syön lounasta ja juon teetä ja juttelen elokuvista ja musiikista. Se on hämmentävää, mutta myös hyvin avartavaa.
Vaikka ärsyttää aivan suunnattomasti ja mieleni kiehuu, olen silti hyvin kiitollinen siitä, että ylipäänsä saan väitellä ja keskustella näistä asioista. Toimistossani on myös yksi afgaanityttö, joka ei tietenkään voi sanoa mielipidettään. En varmasti voi muuttaa ihmisten ajattelutapaa ja uskomuksia, mutta se ei tarkota, ettenkö törkkisi kepillä muurahaiskekoa. Todellakin osallistun keskusteluun näistä vaikeista aiheista aina kun tulee mahdollisuus, vaikkei tietenkään ihan kaikkea voi ääneen sanoa.
Anti-Taliban teehetki. Ajattelu ja ajatustenvaihto on vain hyvästä, vaikkei sillä päivässä ketään muuteta.
Se että asiaa edes pohditaan ja punniskellaan on järkyttänyt monia ihmisoikeusjärjestöjä ja naisten oikeuksia puolustavia tahoja. Taliban-hallinto tunnettiin raaoista rangaistuksista - varkaiden kädet leikattiin irti ja seksiä avioliiton ulkopuolella harrastavat kivitettiin. On vaikea uskoa, että 12 vuotta Taliban-hallinnon kaatumisen jälkeen tällaista lakia edes esitetään.
Aloitin keskustelun aiheesta toimistossani, jossa olen ainut ulkomaalainen. Olin varma, että kaikki kollegat, jotka vaikuttavat hyvin liberaaleilta ja siisteiltä tyypeiltä, jakaisivat järkytykseni. Olin väärässä. Kaikki toimiston kymmenen miestä hyväksyvät kivitystuomiot aviorikoksista.
 |
| Kuva: 1001 Kabul. |
Jotta aviorikos voidaan todeta tapahtuneeksi ja kivitystuomio voidaan langettaa, pitää tapahtumalla olla neljä miespuolista todistajaa. Kysyin, miten olisi ikinä mahdollista, että neljä miestä olisi kyttäämässä makuuhuoneessa kun rikos tapahtuu? Ei varmaan kovin mahdollista, mutta silti kivitystuomioita langetetaan naisille ja miehille. Usein riittää epäilys tai jonkun syytös. Kuulin senkin, että naiset ovat todella mustasukkaisia, joten he voivat keksiä rikoksen tapahtuneen, jos haluavat esimerkiksi kostaa miehensä toiselle vaimolle. Ja miehethän eivät ole ollenkaan mustasukkaisia, kysyin. Eivät tietenkään.
Kuulin muun muassa seuraavia selityksiä:
Tämä rangaistusmuoto on hyvin säädelty, kivien koko on tarkaan säädelty, on tarkkaan säädelty kuinka kaukaa niitä saa heittää.
Kiviä ei saa myöskään heittää päähän.
Miten muuten yhteisö voi osoittaa, ettei sellaisia rikoksia siedetä?
Kun kerroin esimerkin radikaalista Jeesuksesta, joka todisti kivitystapahtumaa ja sanoi soon-to-be kivittäjille, että hän, joka on synnitön eikä ole tehnyt virheitä, heittäköön ensimmäisen kiven. Kiviä ei heitelty. Kysyin, mikä antaa ihmisille oikeuden kivittää toisen, jos ei itsekään ole täydellinen. Kollegani pohtivat tarinaa ja totesivat sen olevan outo. Eli sitten nämä rikolliset pääsevät aina vaan pälkähästä?
Kuulin myös, että Taliban-hallinto on ainoa hallinto, jolla oli kunnolliset lait ja rangaistukset. Monet vihaavat Talibaneja mutta jotkut näköjään vielä kaipaavat menneisyyteen. On hyvin vaikea käsitellä näitä asioita, koska uskonnolla ei ole hirveästi merkitystä ajattelutapaani tai käytökseeni. On vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat ajatella näin. Tyypit, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani, joiden kanssa vitsailen työpäivän mittaan, joiden kanssa syön lounasta ja juon teetä ja juttelen elokuvista ja musiikista. Se on hämmentävää, mutta myös hyvin avartavaa.
Vaikka ärsyttää aivan suunnattomasti ja mieleni kiehuu, olen silti hyvin kiitollinen siitä, että ylipäänsä saan väitellä ja keskustella näistä asioista. Toimistossani on myös yksi afgaanityttö, joka ei tietenkään voi sanoa mielipidettään. En varmasti voi muuttaa ihmisten ajattelutapaa ja uskomuksia, mutta se ei tarkota, ettenkö törkkisi kepillä muurahaiskekoa. Todellakin osallistun keskusteluun näistä vaikeista aiheista aina kun tulee mahdollisuus, vaikkei tietenkään ihan kaikkea voi ääneen sanoa.
Anti-Taliban teehetki. Ajattelu ja ajatustenvaihto on vain hyvästä, vaikkei sillä päivässä ketään muuteta.
