SOCIAL MEDIA

Wednesday 31 July 2019

Suomiloman 5 parasta

Vietin ihanat kaksi viikkoa perheen kanssa Sauvon rantatalollani. Kun kerroin töissä, että olin koko kaksi viikkoa perheen kanssa mökillä, sain vastaan hämmästyneitä reaktioita "siis kestit perheesi kanssa kaksi viikkoa?! En kestä yleensä edes kahta päivää." Onneksi perheeni on kiva ja heidän kanssa on kiva hengailla.

Ei vaan, ymmärrän tämän reaktion, mutta itselleni kyse on enemmän siitä, miten uuvuttavaa on olla ihmisten keskellä kaksi viikkoa putkeen, ihan sama vaikka he olisivat ihan parhaita.



Kahden viikon lomasaalis on iso. Top-vitoseni:

1) Uusi terassi


Rakennutin pihalleni loman ensimmäisenä päivänä uuden terassin. Ja on kyllä ehkä elämäni parhaimmin sijoitetut rahat ne. Terassi tuo 30 lisähengailuneliöä ulos - se on täydellinen kunnon ruokapöydän mahduttamiseen koko perheelle ja myös aivan paras joogapaikka. Josta pääsen 2. kohtaan.



Siskoni mies rakensi myös upean laajennetun terassin kalliolle nuotiopaikkoineen:




2) Aamurutiinit


Aloitin joka aamun teekupposella uudella terassillani, ja joko meditoin ja joogasin yksin tai ohjasin joogaa perheelleni. Monen aamun kruunasi myös SUP-lautailu, kiitos siskoni miehen, joka oli päättänyt ostaa tällaisen aarteen arkea ilahduttamaan. Suppailun jälkeen pulahdin mereen, jonka jälkeen katettiin aamiainen (lounas), jota syötiin urakalla pari tuntia. Joka päivä tuoreita mustikoita, mansikoita ja upeaa uutta tuttavuuttani sinimarjakuusamaa. Kreikkalaista jukurttia ja georgialaista hunajaa. Parasta!

Teabag truths.

En tiedä parempaa joogapaikkaa.




3) Yhdessä syöty ruoka


Mielestäni on outoa sanoa, että ruoka on parasta, mitä lomassa on, koska ruoka on parasta mitä arjessa on. Elämässä on!

Britakakkuluomukseni.


Hiiligrilli 4eva.

Eton mess, simppeliä ja toimivaa.


4) Kirppariaarteet


Lapsesta asti lempipuuhiani on ollut kirpparien koluaminen. Vietin usein koulun jälkeen tunteja kaivellen aarteita pikkuisten kyläkirppisten uumenista. Minua myös kiusattiin "oudoista" vaatteistani ja "mummotyylistäni", mutta tyypit eivät vaan ymmärtäneet mikä oli oikeasti cool.  

Lomalla tykkään etsiä ensiksi käsiini tietoa kirppareista. En ole vielä mistään maailman kolkasta (ja olen käynyt melkein 70 maassa) löytänyt yhtä jänniä kirppareja kuin Suomen pikkukaupungeista. Joudun kirppareilla tietynlaiseen hurmoksen tilaan ja uppoudun tavaroihin aivan täysillä, ja näen potentiaalia melkein kaikessa. Tälläkin kertaa piti pelata aika hyvää tetristä, että tavarat mahtuivat autoon.

Tämä ei lähtenyt mukaan.

Tämä söpö sininen tuoli sen sijaan huusi huostaanottoa Alles Gute Vintagessa Sauvossa. Se on nyt terassillani onnellisena.

Löysin Kemiön Loppis-kirpparilta tämän ilahduttavan creepyn julisteen koristamaan rantasaunaani. 

Salon Aarresaaresta lähti mukaan tämä kukkateline.


5) Rantasauna. Ja ihan kaikki!


Saunoimme rantasaunalla joka päivä. Ennen rantasaunan omistamista minun olisi ollut vaikea ymmärtää, miten saunomiseen voi kulua huomaamatta helposti neljä tuntia, mutta nyt ymmärrän. Ymmärrän mistä tässä kaikessa on kyse. Puiden sytyttäminen, siideri, sipsejä, pulahdus mereen, saunaan, repeat. Ihan perusjuttuja, mutta niin parhaita.


Kuppi kirpparilta, tietenkin.
Tuoli Salon EkoCenter kierrätyskeskuksesta, jossa pääsin taas kokemaan hillitöntä iloa upeista vanhoista tavaroista.


Terassin jälkeen kesän paras sijoitus oli varmaankin 30 euroa, jotka kulutin pinkkiin muoviflamingoon. Se edustaa nyt uljaana rantasaunan edessä.



Tuesday 9 July 2019

Kännykät purkkiin ja takaisin 90-luvulle

Tulin juuri Suomeen, jossa vietämme lomaa koko perheen kanssa mökilläni kaksi viikkoa. Siskoni tulevat Lontoosta ja Reykjavikista, ja koko perhe on koolla. Näin tapahtuu yleensä vain korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.


Vietin viime viikolla iltaa georgialaisten kavereiden kanssa khachapurista (maailman paras juustoleipä!) nauttien yhdessä Tbilisin ihanimmista ravintoloista. Muistelimme lapsuuttamme, joka oli heillä vähän erilaista 90-luvun neuvostovaikutteisessa Georgiassa. He muistelivat, ettei sähköä ja vettä aina ollut. Kun kyselin, mikseivät he osaa uida, kuulemma siihen aikaan kaikki uimahallien altaat olivat sähkön puutteen takia jääkylmiä, eikä koulussa opeteltu uintia. Vanhemmilla oli aika paljon murheita ja käytännön huolia, eikä ollut aikaa viedä lapsia järvelle opettelemaan.

Yksi asia oli kuitenkin sama kaikkien meidän lapsuudessa. Nostalgioimme aikaa, jolloin ei ollut älypuhelimia ja olimme kaikessa enemmän läsnä. Minua ärsyttää (kuten monia muitakin) nykyään se, että puhelimet keskeyttävät aika lailla kaiken tekemisen. Ruokailun, kahvittelun, saunomisen, grillaamisen, elokuvien katselemisen, lautapelien pelaamisen.  90-luvulla pelaaminen ja jutteleminen olivat aika erilaisia kokemuksia.


Ja myönnän tietenkin ensimmäisenä, että oma tapani tarkastella kännykkää muun tekemisen aikana on hyvin ärsyttävä. Haluan siitä eroon. Mottoni on jo jonkin aikaa ollut - how you do anything is how you do everything. Onnelisuus tulee läsnäolosta, siis oikeasta hetkessä olemisesta ja kaiken vastaanottamisesta sellaisena, kuin se on. Tätä pitää nykyään aika tietoisesti harjoitella. Jooga ja meditaatio kehittävät tätä taitoa, mutta arjen pienillä muutoksilla voi myös vaikuttaa.


Niinpä ehdotin perheelle, josko tekisimme kännykkäsopimuksen - kaikkien kännykät kerätään purkkiin aamuyhdeksästä iltayhdeksään, ja ne saa ottaa sieltä vain, jos puhelin soi. Mielestäni nerokas idea, mutta kannatus oli vaihtelevaa. Yksi kokee, ettei hänellä ole ongelmaa, joten tarvetta sääntöön ei ole. Toinen nojaa siihen, että sosiaalisessa mediassa roikkuminen on työn kannalta välttämätöntä. Siskoni 9-vuotias tytär oli ajatuksesta innoissaan.

Katsotaan, miten käy! Ei ole varmaan itsellenikään helppoa, mutta varmasti ihan hauska back to the 90s kokeilu.

Friday 5 July 2019

Imagine all the people


Tiedättekö sen tunteen, kun päivän edetessä loppua kohti, viimeinen asia, jota jaksaisi, on jutella ihmisten kanssa?

No, ehkä ette jos ette ole samanlaisia introverttiydessä iloisesti pesiviä kottaraisia kuin minä.

Olen viime aikoina tarkkaillut olotilojani, ja huomannut että olen usein töistä tullessa tosi väsynyt. Siis tosi väsynyt. Yleensä töistä kotiin lähtiessä olen vielä melko täynnä energiaa ja optimismia jatkuvasta päivästä, illasta ja tulevista mahdollisuuksista. Viime aikoina olen kärsinyt jo pahasta pään jomotuksesta jo taksissa matkalla kotiin, ja ainoa asia, jonka jaksan kotona tehdä, on kuppi rooibos-teetä ja Daim-suklaan syöminen viltin alla.

Uskon, että siitä tietää, että on elämässä oikealla polulla, kun tekemisestä saa lisää energiaa, eikä tekeminen vie sitä pois. Inspiraatio ruokkii itseään. Kun tekee sitä, mitä rakastaa ja mitä kuuluu tehdä, asiat soljuvat. Ei ole vastustusta, vaan kaikki lainehtii ilman pakottamista. Effortless.

Tänään vietin koko päivän joko tapaamisissa tai matkalla niihin, kello kahdeksasta kuuteen. Yleensä ne päivät, jolloin ei ole tapaamisia, ovat parhaita. Ei siksi, että tapaamiset olisivat jotenkin tylsiä (tänään esimerkiksi opin paljon ihmiskaupasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta), vaan siksi, että ainainen vireänä ja reagoivana oleminen on rasittavaa, ihan sama mikä seura tai teema kyseessä.

Googlasin muuten kottaraisen heti tuon ylhäällä olevan vertaukseni jälkeen, ja sain tietää muun muassa tämän:

Ennen uuden pesän rakentamista kottaraisella on tapana viskata edellisvuoden rojut pöntöstä pois.

Kottaraisetkin konmarittaa!

Opin myös tämän:

Kottaraisten ahdingosta syytettiin ranskalaisia ja belgialaisia. Ranskalaiset näet eliminoivat lentokoneesta suihkutetuilla myrkyillä miljoonia kottaraisia.

Nyt ahdistaa vielä enemmän. Ihmiset.

Kevyempää viikonloppua!