Nainen poltti "Koraanin", nainen poltettiin

Kabulia on kuohuttanut torstai-iltana tapahtunut järkyttävä murha. Joukko satoja afgaanimiehiä hakkasivat 27-vuotiasta afgaaninaista kivillä, kepeillä ja laudoilla, jonka jälkeen hänen ruumista raahattiin pitkin katua, hänet sytytettiin tuleen ja heitettiin Kabulin jokeen. Syy: nainen oli muka polttanut sivuja Koraanista.

Kun kuulin järkyttävästä uutisesta, ensimmäinen ajatukseni oli, että nainen varmasti kärsi mielenterveysongelmista ja/tai halusi kuolla. Koraanin polttaminen on täällä vakava juttu, jonka tähden on ennenkin tapettu ja mellakoitu. Olin oikeassa: naisen perhe kertoi, että hän oli kärsinyt mielenterveysongelmista lapsesta asti, eikä ymmärtänyt tekojaan.

Moskeija, jonka lähellä nainen hakattiin ja poltettiin.

Tapahtuma meni silminnäkijöiden mukaan näin: nainen oli alkanut polttaa paperia moskeijan lähellä, ja ilmoitti, että Koraani palaa. Lähellä ollut mies meni heti tarkastamaan tilanteen, otti palavia papereita talteen ja meni läheiselle kadulle kailottamaan kovaan ääneen, että nainen polttaa Koraania. Nopeasti kymmeniä, sitten satoja miehiä kerääntyi paikalle. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt todistamaan, että nainen poltti Koraanin sivuja. Silminnäkijän mukaan sivuilla oli darin kieltä, ei arabiaa, joten sivut eivät olleet Koraanista.

Kukaan ei tietenkään välittänyt tarkastaa faktoja tai miettiä, että ehkä nainen on mielisairas. Sinänsä ihan sama - vaikka nainen olisi polttanut Koraania, ei mikään oikeuta miesten tekoja. Miehet päättivät olla itse oikeuslaitos, tuomari ja rankaisija, ja kokivat, että heillä on täysi oikeus hakata puolustuskyvytöntä naista.

Naisen palanut ruumis heitettiin Kabulin joen penkalle.

Tapaus on järkyttävä jo ihan itsensä takia: että joukko miehiä pääkaupungissa alkaisivat heitellä kiviä ja hakata naista, joka ilmoitti polttavansa Koraanin sivuja. Että he sitten raahaisivat ruumista kadulla ja sytyttäisivät sen tuleen (ei ole selvää, oliko nainen vielä elossa, kun hänet poltettiin). Mutta mikä tässä järkyttää todella paljon, on se, että sadat ihmiset ottivat tapahtumasta valokuvia ja videota, kannustivat miesjoukkoa, ja poliisikaan ei estänyt tätä brutaalia tekoa.

Mikä on myös järkyttävää, on tapahtumaa seurannut keskustelu. Monet afgaanit ovat tuominneet teon barbaarisena ja islaminvastaisena. Mutta jotkut korkeassa asemassa olevat, ns. tärkeät ihmiset, hyväksyvät miesjoukon teot. Ihan OK hakata ja polttaa nainen. Uskonnollisen ministeriön työntekijä ilmoittaa videolla, että jos nainen oli islaminvastainen, ei-muslimi ja poltti Koraania, joukon teot ovat täysin hyväksyttyjä. Korkea-arvoinen poliisijohtaja myös ilmoitti, että teko oli ihan OK ja sopiva rankaisu.

Yhdeksän miestä on kuulemma pidätetty tapauksen johdosta ja presidentti vakuuttaa, että asia tutkitaan läpikotaisin ja oikeus toteutuu. Samaan aikaan kabulilaisen moskeijan imaami varoittaa viranomaisia pidättämästä ketään, sillä se johtaisi vain protesteihin.

Biljoonia dollareita on kulutettu Afganistanin oikeuslaitoksen ja naisten/ihmisoikeuksien vahvistamiseen ja koulutukseen. Tämä tapaus raivostuttaa minua aivan suunnattomasti. Miesjoukon kuvaamien videoiden katseleminen raivostuttaa minua vielä enemmän. Ihmiset hyppivät naisen päällä, potkivat, huutavat, tökkivät, lyövät, tappavat, hurraavat, katsovat sivusta, videokuvaavat.

Muuttuuko mikään ikinä? Milloin?

Put a ring on it

Afgaanit usein ihmettelevät, miksi en ole naimisissa. Täällä olisi hyvin harvinaista että kolmeakymppiä lähestyvä nainen eläisi yksin. Poikaystävän tai avopuolison konseptia ei täällä tunneta.

Jotkut myös paheksuvat sitä, jos nuoret naiset eivät ole naimisissa. Se on vähän epäilyttävää ja monet varmasti miettivät, mitä vikaa naisessa on. Kulttuurissa avioliitto on normi ja siihen pyritään.

Jotkut ulkomaalaisista kavereistani ovat alkaneet käyttää sormusta nimettömässä ja ovat keksineet itselleen aviomiehen. Se kuulemma auttaa - heitä kunnioitetaan enemmän, heidän ei tarvitse kuunnella kyselyjä avioliitosta ja he kokevat joissain paikoissa olevansa enemmän turvassa. Olen harkinnut samaa - pitäisikö kehittää itselle joku oma Jared, keksiä siitä tarinoita, tulostaa kuva lompakkoon ja rengastaa nimetön? No ei.

Ymmärrän, että se tekisi joskus elämästä vähän helpompaa (monet yksin esim. Intiassa matkustavat kaverini ovat myös kokeilleet tätä aviopuolison keksimistä matkan helpottamiseksi), mutta ajatus tämän rakennelman takana ärsyttää: että jonkun pitäisi jo tavallaan omistaa minut, jotta joku toinen ei ahdistelisi minua tai että hän kunnioittaisi minua enemmän. En myöskään haluaisi valehdella ihmisille ja joutua sepittelemään satuja.

Mitäs mieltä olette, esittäisittekö naimisissaolevaa jos se ehkä lisäisi turvallisuutta ja elämän helppoutta esimerkiksi matkusteltaessa? Olen huomenna matkustamassa Mazari-i-Sharifin kaupunkiin Pohjois-Afganistaniin, ilman aviomiestä, ilman sormusta. Raportoin myöhemmin.

Kaunis paluu Kabuliin

Yksi lempiasioistani Kabulissa asumisessa on Kabuliin palaaminen. Kun herään lentokoneessa ennen koneen laskeutumista, näkymät ovat huikeita. Olen laskeutunut Kabulin kentälle jo kymmeniä kertoja, mutta joka kerta tämä vuorinäkymä saa vähän sydämen pysähtymään, silleen hyvällä tavalla:

Kabulissa paistaa myös melkein aina aurinko, mikä on ihan huippua. Vietin kymmenen hyvin harmaata ja sateista päivää Vilnassa ja Suomessa. Ei se sinänsä haittaa, sillä rakastan myös sadetta.

Kodissani on aivan jäätävän kylmä vieläkin. Suomessa ollessani tajusin jälleen kerran, millaista luksusta on elää lämpimässä kodissa ja kävellä vaikka t-paidalla sisällä talvella. Nykyäään maksan sähköstä täällä noin 200 dollaria/kk, vaikka käytän hyvin vähän lämmitystä - öisin en ollenkaan ja iltaisin on muutama tunti yksi pieni öljypatteri päällä. Sormeni jäätyvät nytkin kun näpyttelen tätä tekstiä, ja näen hengitykseni höyrynä. Nukkuessani päälläni on pitkät housut, villapaita, toinen paita ja villasukat ja kolme peittoa.

Töissä sähköpostissani odotti satoja viestejä ja päivä alkoi mukavasti kahdeksan tunnin kokous-rumballa. Miespuolinen kollega oli jättänyt pöydälleni ruusun naistenpäivän kunniaksi. Kiva lahja, vaikka olenkin naistenpäivä-kyynikko. Minua ärsyttää naistenpäivän juhliminen ruusuilla ja karkeilla, samalla kun oikeat ongelmat ohitetaan.

Kabulissakin järjestetään päivän kunniaksi kymmeniä erilaisia kissanristiäisiä, taidenäyttelyitä ja tapahtumia, joissa tärkeät johtajat (yleensä miehet) puhuvat siitä, miten tärkeitä naiset ovat, miten heitä tulee arvostaa äiteinä, tyttärinä ja miten naiset ovat kansakunnan vahvuus. Less words ja more äkshöööön - ärsyttää tällainen läpertely kun kuitenkin yli 80% afgaaninaisista kokee jonkinlaista väkivaltaa elämänsä aikana ja vain pieni osa naisista osaa lukea tai kirjoittaa (15% !). Rahan, jota kuluu tyhjänpäiväisiin tapahtumiin ja ihaniin huiveihin ja mukeihin (pitäähän tapahtumissa olla lahjoja naisille) voisi laittaa johonkin oikeasti järkevään naisia tukevaan projektiin. Toimistossa miespuolinen kollegani oli hämmästynyt siitä, etten juhlinut mitenkään naistenpäivää. Ei tässä nyt ihan hirveesti juhlittavaa ole, varsinkin kun ollaan Afganistanissa. Naisten asioita pitäisi nostaa tapetille ihan joka päivä, jos tässä jotain muutosta halutaan.

Onnittelut mulle, koska olen nainen! Kiitos!