SOCIAL MEDIA

Saturday, 2 November 2019

Speculoos-kurpitsajuustokakku

Syksyn hiljaiselo katkeaa tähän, sillä olisi rikollista olla jakamatta teille näin Halloween-viikonloppuna tätä kehittäämääni juustokakun ohjetta.

Reseptissä käytetään kurpitsaa, mutta toimii varmasti hyvin ilman sitäkin. Speculoos-keksit ja syksyn mausteet tuovat kivan talvisen fiiliksen, ja kurpitsa lämpimän värin ja syvyyttä makuun.



Speculoos-kurpitsajuustokakku 


Tarvitset:

200g Speculoos-keksejä (maustettuja piparkakkumaisia keksejä)
50g voita

1 pieni Hokkaido-kurpitsa (tarvitset soseutettua kurpitsan lihaa vain noin desin)
700g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
3 keskikokoista kananmunaa
1 dl kreikkalaista jogurttia
2 dl sokeria (tai enemmän jos haluat makeamman)
0.75 dl vehnäjauhoja
Ripaus kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria (voit myös lisätä esim. muskottipähkinää ja neilikkaa)


Tee näin:

1. Laita keksit muovipussiin ja murskaa hienoksi esimerkiksi kaulimella tai tyhjällä pullolla rullaten. Sekoita kulhossa keksimurut ja sulanut voi.
Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, ja painele keksimurut vuoan pohjalle.



2. Kaiverra kurpitsa - saat siitä samalla karmivan kurpitsalyhdyn, herkullisia paahdettuja kurpitsansiemeniä ja kurpitsasoseen tätä kakkua varten.

Leikkaa kurpitsan hattu pois ja kaivele lusikalla sisälmykset ulos. Laita kurpitsan palaset ja siemenet uunipellille ja paahda uunin keskitasolla n. 200 asteessa.
Jos haluat tehdä kivan lyhdyn, voit kaivertaa kurpitsaan pienellä veitsellä silmät, nenän ja suun.


Saat samalla paahdettuja kurpitsansiemeniä vaikka salaattiin, ja lopun kurpitsanlihan voi käyttää muuhun kokkailuun (hyvää sellaisenaan maustettuna, tai lisää vaikka perunamuusiin tai kasvispihveihin)

3. Kun kurpitsa on pehmennyt ja paahtunut uunissa, soseuta kurpitsan lihasta sauvasekoittimella tai vatkaimella noin desilitra.



4. Sekoita tuorejuusto ja sokeri keskenään sähkövatkaimella (tai vispilällä). Lisää (jäähtynyt) kurpitsasose. Lisää jogurtti ja kananmunat yksitellen ja jatka vatkausta. Lisää vehnäjauhot, kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria maun mukaan, mutta älä liikaa, sekoita.



5. Kaada seos keksipohjan päälle ja laita uunin keski-alatasolle 140 asteeseen (110 astetta/kiertoilma). Kypsytä noin tunti, tai kun kakku vaikuttaa kypsältä mutta keskiosa liikkuu vähän kun heilutat vuokaa.





6. Jäähdytä kunnolla muutama tunti ja laita jääkaappiin. Kakku paranee mitä kauemmin se on jääkaapissa - vieläkin parempaa seuraavana päivänä!



Tarjoile vaikka marjojen kanssa - hyvää myös ilman mitään, kahvin kanssa.

Enjoy!

Kurpitsa ja taidelahjat hyötykäyttöön lyhtynä.


ꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜꜜ

Translation: Put on Google translate because your November definitely needs this Speculoos Pumpkin Cheesecake.
Sunday, 25 August 2019

Aseet sunnuntaimasennukseen + maapähkinävoiresepti

Sunnuntait ovat ahdistaneet minua lapsesta asti. Sunnuntai on inhokkipäiväni, jossa on aina melankolinen vire, ihan sama mitä olisin tekemässä. Tähän ei vaikuta se, vaikka maanantai olisi lomapäivä tai se, missä työpaikassa satun olemaan. Sunnuntait ovat vaan lähtökohtaisesti surkeita.


Morrisseykin runoili 80-luvulla:

Everyday is like Sunday
Everyday is silent and grey.

Esimerkiksi tänään heräsin aivan huipusta hotellista ihanassa lomakaupungissa, joogasin tunnin, uin uima-altaassa, saunoin ja söin upean aamiaisen tuoreen appelsiinimehun, köyhien ritarien ja mainion seuran kera. Siis aivan täydellinen päivä! Paitsi sunnuntai, joka jostain syystä kummittelee alitajunnassa epämiellyttävien ja epämääräisten tunteiden verhoamana.

Iso peukku Borjomin Crowne Plazan aamiaiselle.

Olen kehittänyt vuosien varrella muutaman selviytymiskeinon sunnuntaiden tuomaan pimeyteen. Asioiden tekeminen. Aika simppeliä, muttei kuitenkaan. Voin esimerkiksi viettää koko lauantain tai torstain sohvalla katsoen Temptation Islandia ja Frendejä sipsejä syöden - kuulostaa ideaalilta tavalta latailla akkuja. Mutta sunnuntaina tämä ei toimi. Sunnuntaina pitää toimia, ainakin jollain tasolla!

Joten, sunnuntaisin:

1) Pesen pyykkiä ja laitan tiskikoneen pyörimään. Maksan kaikki avoinna olevat laskut ja pistän rahaa sijoitusrahastoon. Nämä asiat viestivät, että elämä etenee, ja teen jotain konkreettista, jolla on hyödyllinen tulos.

2) Valitsen tv-tarjonnan varovasti. Sunnuntaina saa katsoa ainoastaan mitä kutsun korkeasti värähtelevää tv-viihdettä. Tämän kategorian täydellinen ilmentymä tällä hetkellä on Sillä silmällä, Queer Eye. Siis pelkkää positiivisuutta, muodonmuutoksia, ihania loppuja, ihana Jonathan van Ness, ylitsepursuavaa rakkautta joka suuntaan. Tähän kategoriaan ei esimerkiksi kuulu Syke, 13 Reasons Why tai Big Little Lies - kaikki hienoja ohjelmia, mutta ajaisivat minut sunnuntaina vielä syvempään rotkoon. Niitä voi katsoa taas maanantaina.

3) Valmistan ruokaa ja kokeilen reseptejä. Tämä liittyy toimimisen ja asioiden luomisen ja tuottamisen aiheuttamaan vasta-aineeseen sunnuntaibluesia vastaan. Ruuan ei tarvitse olla mitään monimutkaista tai upeaa - ihan vaan jotain. Mieluiten jotain, mitä en ole vielä ennen kokeillut. Tein pari viikkoa sitten esimerkiksi ensimmästä kertaa kookosmaitoa.

Tänään tein maapähkinävoita. Siskoni on tulossa kylään Georgiaan, ja pyysin häntä tuomaan (muun pitkän listan lisäksi) maapähkinävoita, jossa ei ole lisättyä sokeria tai palmuöljyä tai muuta ällöttävää, joka ei kuulu maapähkinävoihin. Sitten tajusin, että aika typerä pyyntö, sillä maapähkinävoin tekeminen itse on helpompaa kuin melkein mikään muu asia elämässä. Jos siis omistaa monitoimikoneen.


Maapähkinävoi


Tee näin:

1. Osta pussillinen paahdettuja, suolaamattomia maapähkinöitä.



2. Laita 200 grammaa niitä monitoimikoneeseen.

3. Sekoita 7 minuuttia. Lisää suolaa jos haluat.

Valmis!

Hommassa on pari vaihetta, joiden havannoiminen tuntuu terapeuttiselta. Ensin maapähkinät rikkoutuvat. Kolmen minuutin päästä niistä muodostuu hassu pallo, joka pyörii koneessa mateluvauhtia. Viiden minuutin kohdalla pallo alkaa erkanemaan, ja kermainen, sileä voi alkaa muodostua. Seitsemän minuutin päästä lämmin maapähkinävoi on valmis. Niin simppeliä, mutta täydellistä.








Odotan jo kovasti tämän levittämistä leivälle maanantaina. Tule jo!

Tuesday, 20 August 2019

Kakhetin viinitaivas

Georgian Kakhetin alue on aivan mieletön paikka, varsinkin tällaisille viininlipittäjille kuten minä. Kakheti sijaitsee maan itäosassa, eli kun Tbilisistä lähtee ajamaan itään, avautuu aivan uusi mahdollisuuksien vyöhyke.

Matkalla Kakhetiin voi pysähtyä ihastelemassa vaikka Bodben luostarikompleksia. Paikka rakennettiin 800-luvulla ja se toimii nykyään nunnaluostarina. Ja jos nunnajutut eivät kovin kiinnosta, voi ihailla ihania kukkia jotka moikkailee monella nurkalla.






Sighnaghin kaupunkiin matkatessa tiet ovat hyvin mutkikkaita, mutta vastaan voi tulla vaikka tämä herra hedelmäkojunsa kanssa:



Sighnaghi on vähän niin kuin Georgian Las Vegas, siellä voi mennä naimisiin kellon ympäri. Tässä söpössä kaupungissa on asukkaita vain pari tuhatta ja se on yksi Georgian vanhimpia.



Häävalmis talo 24/7!



Yövyin ihanassa Akhasheni Wine Resortissa, jossa huoneesta avautui massiivinen parveke viinitarhanäkymillä. Rakastan uintia ja uin melkein joka päivä jos voin, joten hotellien valinnassa uima-allas on tärkeä tekijä.

Huomenta Kakheti!


Vierailuni aikaan paikassa oli ainoastaan georgialaisia turisteja nauttimassa rennosta viikonlopusta.


Khachapuri, georgialainen juustolla täytetty lämmin "leipänen", on ehkä parasta mitä on. 



Akhasheni Wine Resort tuottaa myös omia viinejään, joten tietenkin hotellissa on tarjolla myös viininmaistelu. Maistoimme paria punaviiniä ja muutamaa valko(oranssi)viiniä ja napostelimme ehkä parasta keksintöä ikinä - pehmeää juustoa ohuen juustokalvon sisässä! Kutsun sitä cheese in a cheese, mutta kulkee myös nimellä nadugi. Siinä on raejuustomaista juustoa sekoitettuna minttuun, käärittynä ohueen sulguni-juustoon. Miksei kukaan ole ajatellut tätä aiemmin?




Cheese in a cheese, tai nadugi.



Tämän viininmaistelun jälkeen piti tietenkin mennä maistelemaan lisää viinejä, sillä sitähän Kakhetiin tullaan tekemään.

Suuntasimme Velistsikhe Veranda Wine Cellariin. Opimme viinin teon vaiheista ja maistelimme muutaman viinin. Paikka oli ihan kiva, muttei ehkä mikään mieleenpainuvin kokemus. Oppaamme myös vaikutti siltä, ettei jaksanut kovin panostaa esittelyynsä ja sanomisiin, vaan halusi lähinnä äkkiä pois tilanteesta. Minkä voin täysin ymmärtää, sillä en itsekään jaksaisi selittää turisteille sadatta kertaa samaa litaniaa Georgian mahtavasta viinitraditiosta.




TÄMÄ oli paikan ykkönen!
Georgian viinihistoria on pitkä - tyypit ovat tehneet viinejä yli 8000 vuotta ja ovat HYVIN ylpeitä siitä. Georgialainen kvevri-viinintekomenetelmä on mielenkiintoinen, joskaan kvevri-viinit eivät kuulu suosikkeihini. Kvevri-viini valmistuu viinirypäleiden kuorien ja siementen kanssa isossa saviastiassa maan alla.


Kun viinirypäleet ja niiden osat ovat heitetty saviruukkuun, kansi suljetaan tiukasti mehiläisvahalla. Viini käy tämän jälkeen noin kuusi kuukautta maan alla, ja se kypsytetään loppuun pullossa. Kvevri-valkoviinit ovat usein oranssin värisiä, koska rypäleiden kuoret pysyvät astiassa käymisvaiheen aikana, toisin kuin yleisissä valkkareissa. Maku on hyvin intensiivinen ja tanniininen. Jossain olen maistanut ihan OK kvevrejä, mutta usein kokemusta ei ole voinut kuvata mitenkään nautinnolliseksi.

Mutta kannattaa kokeilla, ehkä tämä on joidenkin suursuosikki! Ja ainakin omalaatuinen.




Aivan paras viinilöydös odotti meitä Numisi Wine Cellar -tilalla. Paikan omistaa paikallinen perhe Velitsikhen kylässä Kakhetissa. Paikka on ollut toiminnassa jo 1500-luvulta lähtien, joten historiaa löytyy. Mutta kaikista tärkein juttu oli, että tunnelmaa ja sydäntä löytyi.

Got bread.
Numisi on viinitila ja museo, jossa tarjotaan ensin puolen tunnin informatiivinen kierros viinintekomenetelmistä, vanhoista viinintekoon ja nauttimiseen liittyvistä esineistä ja paikan historiasta.

Mutta parasta on jututtaa paikan omistajaa, vanhaa miestä, joka puhuu viineistään niin hellyyttävään ja rakastavaan sävyyn, ettei häntä, ja tätä kaikkea, voi olla rakastamatta.




Omistajaherrasmies keskeytti tietokonepasianssisessionsa ja liittyi seuraamme, kun maistelimme viinejä museokierroksen jälkeen. Hän kertoi, kuinka viiniä pitää rakastaa kuten ihmistä, jotta se kehittyy hyväksi ja maukkaaksi. Sille pitää olla hellä ja sille pitää jutella, ettei se tylsisty.

"Viiniä valmistaessa pitää varmistaa että on hyvällä tuulella, sillä se vaikuttaa viinin makuun ja lopputulokseen. Viiniä ei saa tehdä vihaisena"


Energiat tarttuvat, olemme samalla aaltopituudella.

Hän myös suostutteli minut kokeilemaan hänen tekemää chachaa, rypäleiden jämistä tislattua vahvaa alkoholia, vaikka en ole kovin iso väkevien ystävä. Vahvaa tavaraa, muttei mitenkään pahaa. Suosin kuitenkin vielä ei-tislattuja viinejä - niitä voi myös juoda kauemmin ja pitkittää viinimestarin tarinointituokiota.

Minulla oli tälle viisaalle miehelle niin monia kysymyksiä, mikä on aika harvinaista kun tapaan tuntemattomia ihmisiä. Ja hän kuulemma nautti niistä! Ja toi uusia spesiaaleja viinejä maistettavaksi, ja vielä ihanan lahjan kotiinviemiseksi - musta pullo viiniä, paikan parasta punkkua. Ei etikettejä, ei selityksiä, vaan aitoa luonnon tavaraa:

Tämä viini näyttää upealta, ja myös maistui taivaalliselle - myös kotioloissa loman jälkeen! 


Supra-illallinen oli katettu illan juhlaa varten.


Kakheti on paikka, jonne on ehdottomasti palattava uudestaan ja uudestaan. Alueelta löytyy lukemattomia viinitiloja, jotka odottavat kvevreineen ja karismaattisine chacha-miehineen. Numisi Wine Cellaria suosittelen ainakin yhdeksi must see -paikaksi.

Kippis Kakheti, tai gaumarjos!