Näkemiin Kabul ja kotikatu

Ei varmaan ole kauniimpaa päivää lähteä lomalle Kabulista. Kotikatuni aamun auringonpaisteessa...

Kotikatu

...ja vuoret Kabulin ympärillä. En melkein haluaisi edes lähteä! 17 tunnin matkustamisen jälkeen pääsen kuitenkin kotiin, jossa joulu ja perhe odottaa. Perunalaatikkoa! Juustoja! Kahviloita! Vapautta! Liikennevaloja! Raikasta ilmaa! Lunta! Pian.

Näkymä katolta

Afghanistan's Next Top Model

Sama tyyppi viisi kuukautta sitten, kadulta kaapattuna lääkepiikki tassussa:

Miksi ne kasvaa niin nopeasti? Ja koko ajan söpöistyy lisää?

Kotona matkalla

Minulla on outo tapa, jota en ihan itsekään ymmärrä. Nimittäin kun palaan matkalta tai muutan uuteen paikkaan, en usein pura kaikkia matkalaukkujani. Huoneessani on yleensä yksi matkalaukku, joka on auki, ja jossa säilytän vaatteita. Aamulla pengon vaatekaappiani ja sitten isoa matkalaukkua. Housut vaatekaapista, villaneule matkalaukusta, ihan normijuttu.

Vaatekaapin osa II. Viime reissu oli lokakuun alussa.

Miksi? En tiedä onko kyseessä a) laiskuus b) mukavuudenhalu c) tilanpuute vai d) jokin psyykkinen homma, jonka mukaan tämä kumpuaa siitä, etten osaa asettua aloilleni ja pysähtyä yhteen paikkaan.

Siskoni saisi sydänkohtauksen tällaisessa "sotkussa" elämisestä, mutta minä pidän tästä, organized chaos. Löydän vaatteeni helposti, tiedän missä mikäkin on. Ne tuulettuvat tuossa myös samalla. Ja ne näkee helposti, mikä tekee valinnasta helpomman. Jos joku nyt tulisi ja järjestäisi sisällön, silittäisi ja laskostaisi vaatteet, menisi elämä vähän sekaisin.

Seuraava reissu on perjantaina, jouluksi kotiin. Nyt matkalaukku on ollut vähän niinkuin puoliksi pakattu jo viimiset kaksi kuukautta. Win!

Kabulin paras ja vaarallisin brunssi

Brunssia tarjoillaan Kabulissa monissa paikoissa, mutta yksi on ylitse muiden: Serena-hotellin perjantaibrunssi. Kolme tuntia törkeää öky-syömistä. Pöydässä on neljää eri kalalajia, salaatteja, hummusta, tuoretta leipää, juustolautanen, sushia, intialaista ruokaa, keittoja. Toisesta pöydästä löytyy tuorepuristettua omena-, vesimeloni- ja greippimehua.

Jälkiruokapöytä on uskomaton keko kaikkea taivaallista kuten omena- ja mangopiirakkaa, jäätelöä, vadelma- ja mustikkamoussea, creme caramelia ja suklaakakkua.

Kaiken söin! (okei, puolet omenapiirakasta jätin)

Serena on luksushotelli, jossa monet kansainväliset työntekijät asuvat pysyvästi. Hotellissa on uima-allas, kuntosali, spa ja upea kakkukahvila. Kun viettää perjantai-iltapäivän täällä, unohtaa helposti, missä ollaan. Kabul tuntuu täällä aika kaukaiselta. Yltäkylläisyyden ja kakkujen keskellä tuntuu jotenkin väärältä, että ulkona sama elämä jatkuu, siellä on kerjäläisiä ja köyhyyttä ja naisia burkhissa.

Sushia, ranskalaisia ja intialaista ruokaa samalla lautasella, mikä ettei.

Sushia ja juustoa, hyvin sopii yhteen.

Taliban hyökkäsi hotelliin vuonna 2008, jolloin iskussa kuoli kuusi ulkomaalaista. Ei siis mikään turvallisin brunssi ikinä, mutta ei pelossa voi elää.

Kun haluaa jatkaa pakoa todellisuudesta, Serenan puutarhassa on kiva kävellä ja ihmetellä kauniita asioita, kunnes pitää palata oikeaan Kabuliin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sain eilen ruokamyrkytyksen Thai-ravintolassa. Ei siis enää sinne. Tänään olen voinut syödä vain banaania ja - lehtileipää! Löytyi ihan Kabulin keskustan supermarketista.

Nyt lähden suurlähettilään vastaanotolle tapaamaan muita Kabulin suomalaisia, en ole tavannut vielä yhtäkään. Kiitos Thai-ruuan, lähden liikkeelle ripulilääkkeen voimin ja toivon parasta. Maamme-laulu ja karjalanpiirakat odottavat.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvä viikko

Viikko on vasta puolivälissä ja se on jo pitänyt kaikenlaista kivaa sisällään:

1) Aamiainen: Hyviin aamuihin ei paljoa tarvita. Tuorepuristettua granaattiomenamehua, kahvia, huevos rancheros. Auringonpaiste. Kabul osaa yllättää kerta toisensa jälkeen.

2) Varisevat lehdet: Talvi on tulollaan, kunnon ruska puuttui mutta on täällä kaunis pihapuu joka karistaa kauniita lehtiään:

3) Konsertti: Afgaanibändi Badghisin maakunnasta soitti instrumenttejaan, lauloi naisista ja rakkaudesta ja tanssi vielä siihen päälle: