SOCIAL MEDIA

Wednesday, 29 May 2019

5+1 syytä rakastaa Georgiaa

Elämäni sijaitsee tällä hetkellä siis Tbilisissä, Georgiassa. Olen asunut täällä vasta noin kolme kuukautta, mutta olen jo nyt täysin ihastunut maahan, ja ihmettelen, miksei kukaan ole koskaan ennen keuhkonnut, miten ihanasta paikasta on kyse. Tässä top-vitoseni ensivaikutelmien perusteella:

1) Ruoka


Kasvissyöjänä olin vähän huolissani millaisia paikallisista ravintolakokemuksista tulee, mutta aivan turhaan. Olen kerran aiemmin syönyt georgialaista ruokaa, lontoolaisessa Little Georgia -ravintolassa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos satut olemaan Hackneyssa Lontoossa).

Yksi suosikeistani - pehmeää juustoa minttujukurttikastikkeella, gebzhalia
Khachapuri is life.


Paistettua sulguni-juustoa paikallisen punaviinin kanssa - törkeän hyvää. Tämän juuston nautin Zugdidin kaupungissa läntisessä Georgiassa.

En ole varmasti vielä ehtinyt edes kokeilemaan kaikkia paikallisen keittiön herkkuja, mutta suosikkeini kuuluu tietysti khachapuri, joka on vähän ohutta pizzaa muistuttava juustopiiras. Aivan törkeän hyvää. Lisäksi rakastan georgialaista pkhalia, joka tarjoillaan usein alkupaloiksi ja koostuu erilaisista tahnoista, jotka on tehty saksanpähkinöistä, munakoisosta, paprikoista, pinaatista tai punajuuresta. Georgialainen perussalaatti, jossa on kurkkua, tomaaattia ja saksanpähkinäkastiketta, on myös ihanan simppeli, mutta toimiva. Georgialaista juustoakaan, varsinkin sulgunia, ei voi muuta kuin rakastaa.

2) Viini


Kun muutin Georgiaan, olin kuullut että georgialainen viini on hyvää. Ajattelin, että joo, se on varmaan hyvää, eli ihan OK. Mutta en todellakaan odottanut, että se on mahtavaa! Paikallinen viini on halpaa ja hyvin maukasta, ja kuivia viinejä löytyy monia vaihtoehtoja valko- ja punaviineistä (ja rose-viinistä, mutta se on aina ollut etovaa). Georgialaiset ovat hyvin ylpeitä ikivanhasta viiniperinteestään, ja niin olisin minäkin!



Kuiva Saperavi-viini on yleensä ykkösvalintani - toimii melkein aina.

Joskus viinin (ja muiden elintarvikkeiden) mukana saa myös poliittisia kannanottoja.

Olen kohta menossa kierrokselle maan viinialueille, eli tästä raportoin lisää myöhemmin. Mutta miksei georgialaista viiniä myydä Suomessa?! Tai jos myydään, en ole koskaan tajunnut katsoa tarpeeksi tarkkaan. 

Georgiassa tuotetaan myös tosi hyvää kuivaa kuohuviiniä.

3) Luonto


Olen nähnyt maasta vasta vähän, mutta olen jo vakuuttunut luonnon kauneudesta. Täältä löytyy vuoristoa, Mustanmeren rannikkoa, järviä, metsää, laaksoja, hiihtokeskuksia talvella, neljä vuodenaikaa. Luonto on puhdasta, ja sitä on paljon.










4) Tbilisin rosoisuus


Olen hyvin tyytyväinen, että olen päätynyt juuri Tbilisiin asumaan. Mummoni on jo pitkään meuhkannut Kaukasuksen upeudesta ja on käynyt jopa Tbilisissä,  mutta itselleni ei koskaan tullut mieleen ennen kuin työ toi minut tänne.



En osaa täysin selittää, mikä Tbilisissä kiehtoo. Se varmasti aukeaa vasta paremmin ajan kanssa. Se on vaan joku tietty tunne, jota ei esimerkiksi viime vuonna Genevessä asuessani ikinä tullut. Tosin samankaltaista sielunyhteyttä olen tuntenut myös entisten asuinkaupunkieni Prahan ja New Delhin kanssa. 

Tbilisissä on mielettömästi ihania, nurkkiin ja umpikujiin piilotettuja ravintoloita, ystävällisiä ihmisiä, viihtyisiä cocktail-baareja, moderneja ja vanhanaikaisia pubeja, kotoisia kahviloita, mummon olohuoneen oloisia kuppiloita. Ja missään ei saa enää viime vuodesta lähtien polttaa tupakkaa sisällä, mikä on minulle hyvin tärkeä seikka onnellisuuden kannalta.







Tbilisissä on söpöjä toreja, kirppareita, leipomoita, viiniluolia yllättävissä paikoissa piilossa katujen hälinältä. Täällä voi myös rentoutuen lillua vanhoissa rikkikylvyissä Abanotubanin tunnelmallisissa kylpylöissä tai käydä supermoderneissa spa-hoidoissa ja saunassa luksushotellien kylpylöissä.

Joki jakaa kaupungin, ja sen varrella on kiva kävellä ja katsella koko kauneutta. Korkealla Mtatsmindan puistossa koko kaupunki avautuu ihan eri perspektiivistä.







Tässäkin kohtaa mietin, miksei kukaan ikinä ennen kertonut, miten siisti paikka on Tbilisi.

5) Koirat


Täällä on kulkukoiria joka puolella, mikä on tietysti surullista. Mutta hyvä juttu on, että heistä huolehditaan suhteellisen hyvin ja paikalliset ovat ystävällisiä koiria kohtaan. Se kertoo mielestäni paljon kansasta, ja ihmisistä noin yleensä. Melkein kaikki ovat saaneet pakolliset rokutuksen ja perushoidon, vaikka asuvatkin kadulla. Jos näet näitä Georgian matkallasi, niin anna muutama minuutti paijaukselle ja osta heille jotain ruokaa lähikuppilasta.

Tämän söpöläisen löysin zugdidilaiselta torilta.


+1)  Kukat


Kukkia joka puolla! Pieniä kukkakauppoja ja mummoja myymässä kauniita puskia joka kadunnurkassa. Kodissani on aina tuoreita kukkia maljakossa. Ja upeita kukkia löytyy myös paljon tienvarsilta, tämän poimin pelloilta tänään matkallani Gorin kaupungista Tbilisiin:



Lähikulmani kukkaluola.






Monday, 27 May 2019

Pari sanaa introverteistä

Kuten viime postauksessa kerroin, jutut jatkuvat mutta pienillä muutoksilla. Tervetuloa siis uuteen blogiini -

Landing Solo!

Se ei ole vielä valmis, mutta ei kai mikään oikein koskaan ole, joten päätin silti aloittaa sen kirjoittamisen. Sivun nimi muuttuu kohta muotoon www.landingsolo.com, toivottavasti löydät tänne uudestaan.

Teemat vaihtelevat, mutta kirjoitan kaikesta, mitä elämääni noin yleensä kuuluu - eli matkustelua, nykyistä asuinmaatani Georgiaa, taloani ja sen sisustusta ja remppaamista Suomessa meren rannalla, joogaa, yleistä hyvinvointia ja elämän kivoja juttuja.

Välillä parasta on vain istua tämän kotini laiturin päässä, katsella ohi lainehtivia joutsenia ja toivoa, etteivät linnut kakkaa päälle.
Blogin nimi tulee siitä, että rakastan maasta toiseen matkaamista, ja yksinoloa. En sillä lailla surullisesti, että en omistaisi yhtään ihania ystäviä tai perhettä, joiden kanssa viettää aikaa. Tykkään matkustella yksin, työskennellä yksin (ryhmätyöt ovat olleet ala-asteelta asti horroria), käydä elokuvissa yksin, meditoida, kävellä kaupungilla yksin, juoda cocktaileja ja syödä oliiveja yksin, kuten juuri nyt tätä postausta kirjoittaessani tbililäisen hotellin aulabaarissa tavallisena iltapäivänä.

Rakastan perhettäni ja ystäviäni, mutta olen hyvin syvästi textbook case introvertti. Jos vietän aikaa ihmisjoukossa tai enemmän kuin muutaman ihmisen kanssa kerrallaan, väsyn helposti ja tarvitsen omaa aikaa akkujen lataamiseksi. En kestä pinnallista smalltalkia (vaikka olen toki hyvä siinä), ja sana networking saa minussa aikaan väristyksiä, pahoja sellaisia.



Olen havainnut (koska introvertit havaitsevat paljon kaikenlaista), että monille yksinolo ja omasta seurasta nauttiminen on todella vaikeaa. Ja en viittaa tällä vain spesiaalikeisseihin kuten Temppareiden Iiroon*, vaan ihan tavallisiin ihmisiin ympärilläni. Yksinolo pelottaa tai vaivaannuttaa monia. Yksin syöminen, oleminen, tekeminen on jotenkin noloa tai ei-toivottua. Yhteiskunta tietenkin tukee ekstroverttiä lähestymistapaaa elämään - menestyneet ihmiset ovat näkyviä, kuuluvia ja meneviä tyyppejä.

Olen usein yksin, mutta tosi harvoin yksinäinen. Näiden välillä on iso ero. Yksin oleminen ja unelmien toteuttaminen yksin vaatii kuitenkin rohkeutta, minkä olen vasta pikkuhiljaa alkanut ymmärtää. Yksi haave, joka minulla oli pitkään, oli omistaa kesämökki, paikka, johon kutsua perhettä ja ystäviä ja jota kutsua kodiksi. Mietin aina, että "sitten joskus", kun olen vanhempi ja minulla on oma perhe. Mutta tajusin että nyt on parempi aika kuin myöhemmin, ja osaan ostaa ja handlata omakotitalon myös ihan yksin.

Niin totta.
Yksinoleminen ja omasta seurasta nauttiminen on aika timanttista. Vietät itsesi kanssa kuitenkin suuremman osan elämästäsi, joten siitä on hyvä myös nauttia. Ja siinä ei myös ole mitään vikaa, että olen usein hiljaisempi kuin muut, vietän bileissä usein eniten aikaa kissan kanssa, voin katsella sadetta tunteja tylsistymättä, siirrän itseni usein pois tilanteista, jotka vaativat tyhjänpäiväistä jäpättämistä, ja usein parasta mitä tiedän, on vetäytyä sohvalleni Netflixin, takeaway-ruuan (internetillä, ei puhelimella tilatun), ja viinin kanssa.

Tämä kuvaa sielunmaisemaani aika sataprosenttisesti:


Any soulmates out there?


* Ole onnellinen, jos et tiedä mihin tämä referenssi viittaa.
Sunday, 12 May 2019

Uusia juttuja

Täällä on ollut aika hiljaista viime vuoden, mutta sitäkin enemmän on tapahtunut elämässäni ruudun toisella puolen. Olen viimeisen vuoden aikana jättänyt yhden työpaikan ja aloittanut uuden, pakannut laukut pois Genevestä ja siirtänyt ne Tbilisiin, Georgiaan, kouluttautunut joogaopettajaksi Thaimaassa ja ostanut unelmieni kodin, omakotitalon merenrannalla Suomessa.

Jonkin aikaa olen huomannut, että minulla on ollut ikävä kirjoittamista ja jakamista, joten jutut jatkuvat! Tosin vähän erinimisen blogin puitteissa koska tämä ei oikein mätsää nykytodellisuuteen, mutta Kabulin jutut säilyvät silti. Mielenkiintoista nähdä, että teitä on täällä vielä mieletön määrä ihmisiä lukemassa vanhoja horinoitani. On myös ollut ihana saada teiltä viestejä, joissa toivotte, että jatkan kirjoittamista.

Uuden työni puitteissa minun piti kirjoittaa A4-kokoinen raportti suomeksi. Se oli siis ensimmäinen kerta, kun olen joutunut työelämäni aikana kirjoittamaan mitään virallista suomeksi. Siinä kesti jotain 6 tuntia, ja lopulta päädyin kuitenkin kirjoittamaan homman englanniksi ja kääntämään enimmäkseen Google translaten kautta. Haluan jatkaa kirjoittamista siis myös siksi, että suomen kieli on aika kiva ja haluaisin pitää sen taitoa yllä. Äsken esimerkiksi kulutin minuutteja googlettaessani, onko "merenrannalla" yhdyssana. En ole vieläkään varma.

Kiva että olet vielä täällä, ja stay tuned! Ja ilmoittele, jos on jotain tiettyjä aiheita, joista haluaisit kuulla lisää henkiinherätetyn blogin uusilla sivuilla.

<3 Sini