Elämäni sijaitsee tällä hetkellä siis Tbilisissä, Georgiassa. Olen asunut täällä vasta noin kolme kuukautta, mutta olen jo nyt täysin ihastunut maahan, ja ihmettelen, miksei kukaan ole koskaan ennen keuhkonnut, miten ihanasta paikasta on kyse. Tässä top-vitoseni ensivaikutelmien perusteella:
Kasvissyöjänä olin vähän huolissani millaisia paikallisista ravintolakokemuksista tulee, mutta aivan turhaan. Olen kerran aiemmin syönyt georgialaista ruokaa, lontoolaisessa Little Georgia -ravintolassa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos satut olemaan Hackneyssa Lontoossa).
En ole varmasti vielä ehtinyt edes kokeilemaan kaikkia paikallisen keittiön herkkuja, mutta suosikkeini kuuluu tietysti khachapuri, joka on vähän ohutta pizzaa muistuttava juustopiiras. Aivan törkeän hyvää. Lisäksi rakastan georgialaista pkhalia, joka tarjoillaan usein alkupaloiksi ja koostuu erilaisista tahnoista, jotka on tehty saksanpähkinöistä, munakoisosta, paprikoista, pinaatista tai punajuuresta. Georgialainen perussalaatti, jossa on kurkkua, tomaaattia ja saksanpähkinäkastiketta, on myös ihanan simppeli, mutta toimiva. Georgialaista juustoakaan, varsinkin sulgunia, ei voi muuta kuin rakastaa.
Kun muutin Georgiaan, olin kuullut että georgialainen viini on hyvää. Ajattelin, että joo, se on varmaan hyvää, eli ihan OK. Mutta en todellakaan odottanut, että se on mahtavaa! Paikallinen viini on halpaa ja hyvin maukasta, ja kuivia viinejä löytyy monia vaihtoehtoja valko- ja punaviineistä (ja rose-viinistä, mutta se on aina ollut etovaa). Georgialaiset ovat hyvin ylpeitä ikivanhasta viiniperinteestään, ja niin olisin minäkin!
Olen kohta menossa kierrokselle maan viinialueille, eli tästä raportoin lisää myöhemmin. Mutta miksei georgialaista viiniä myydä Suomessa?! Tai jos myydään, en ole koskaan tajunnut katsoa tarpeeksi tarkkaan.
Olen nähnyt maasta vasta vähän, mutta olen jo vakuuttunut luonnon kauneudesta. Täältä löytyy vuoristoa, Mustanmeren rannikkoa, järviä, metsää, laaksoja, hiihtokeskuksia talvella, neljä vuodenaikaa. Luonto on puhdasta, ja sitä on paljon.
Olen hyvin tyytyväinen, että olen päätynyt juuri Tbilisiin asumaan. Mummoni on jo pitkään meuhkannut Kaukasuksen upeudesta ja on käynyt jopa Tbilisissä, mutta itselleni ei koskaan tullut mieleen ennen kuin työ toi minut tänne.
En osaa täysin selittää, mikä Tbilisissä kiehtoo. Se varmasti aukeaa vasta paremmin ajan kanssa. Se on vaan joku tietty tunne, jota ei esimerkiksi viime vuonna Genevessä asuessani ikinä tullut. Tosin samankaltaista sielunyhteyttä olen tuntenut myös entisten asuinkaupunkieni Prahan ja New Delhin kanssa.
Tbilisissä on mielettömästi ihania, nurkkiin ja umpikujiin piilotettuja ravintoloita, ystävällisiä ihmisiä, viihtyisiä cocktail-baareja, moderneja ja vanhanaikaisia pubeja, kotoisia kahviloita, mummon olohuoneen oloisia kuppiloita. Ja missään ei saa enää viime vuodesta lähtien polttaa tupakkaa sisällä, mikä on minulle hyvin tärkeä seikka onnellisuuden kannalta.
Tbilisissä on söpöjä toreja, kirppareita, leipomoita, viiniluolia yllättävissä paikoissa piilossa katujen hälinältä. Täällä voi myös rentoutuen lillua vanhoissa rikkikylvyissä Abanotubanin tunnelmallisissa kylpylöissä tai käydä supermoderneissa spa-hoidoissa ja saunassa luksushotellien kylpylöissä.
Joki jakaa kaupungin, ja sen varrella on kiva kävellä ja katsella koko kauneutta. Korkealla Mtatsmindan puistossa koko kaupunki avautuu ihan eri perspektiivistä.
Tässäkin kohtaa mietin, miksei kukaan ikinä ennen kertonut, miten siisti paikka on Tbilisi.
Täällä on kulkukoiria joka puolella, mikä on tietysti surullista. Mutta hyvä juttu on, että heistä huolehditaan suhteellisen hyvin ja paikalliset ovat ystävällisiä koiria kohtaan. Se kertoo mielestäni paljon kansasta, ja ihmisistä noin yleensä. Melkein kaikki ovat saaneet pakolliset rokutuksen ja perushoidon, vaikka asuvatkin kadulla. Jos näet näitä Georgian matkallasi, niin anna muutama minuutti paijaukselle ja osta heille jotain ruokaa lähikuppilasta.
1) Ruoka
Kasvissyöjänä olin vähän huolissani millaisia paikallisista ravintolakokemuksista tulee, mutta aivan turhaan. Olen kerran aiemmin syönyt georgialaista ruokaa, lontoolaisessa Little Georgia -ravintolassa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos satut olemaan Hackneyssa Lontoossa).
Yksi suosikeistani - pehmeää juustoa minttujukurttikastikkeella, gebzhalia. |
Khachapuri is life. |
Paistettua sulguni-juustoa paikallisen punaviinin kanssa - törkeän hyvää. Tämän juuston nautin Zugdidin kaupungissa läntisessä Georgiassa. |
En ole varmasti vielä ehtinyt edes kokeilemaan kaikkia paikallisen keittiön herkkuja, mutta suosikkeini kuuluu tietysti khachapuri, joka on vähän ohutta pizzaa muistuttava juustopiiras. Aivan törkeän hyvää. Lisäksi rakastan georgialaista pkhalia, joka tarjoillaan usein alkupaloiksi ja koostuu erilaisista tahnoista, jotka on tehty saksanpähkinöistä, munakoisosta, paprikoista, pinaatista tai punajuuresta. Georgialainen perussalaatti, jossa on kurkkua, tomaaattia ja saksanpähkinäkastiketta, on myös ihanan simppeli, mutta toimiva. Georgialaista juustoakaan, varsinkin sulgunia, ei voi muuta kuin rakastaa.
2) Viini
Kun muutin Georgiaan, olin kuullut että georgialainen viini on hyvää. Ajattelin, että joo, se on varmaan hyvää, eli ihan OK. Mutta en todellakaan odottanut, että se on mahtavaa! Paikallinen viini on halpaa ja hyvin maukasta, ja kuivia viinejä löytyy monia vaihtoehtoja valko- ja punaviineistä (ja rose-viinistä, mutta se on aina ollut etovaa). Georgialaiset ovat hyvin ylpeitä ikivanhasta viiniperinteestään, ja niin olisin minäkin!
Kuiva Saperavi-viini on yleensä ykkösvalintani - toimii melkein aina. |
Joskus viinin (ja muiden elintarvikkeiden) mukana saa myös poliittisia kannanottoja. |
Olen kohta menossa kierrokselle maan viinialueille, eli tästä raportoin lisää myöhemmin. Mutta miksei georgialaista viiniä myydä Suomessa?! Tai jos myydään, en ole koskaan tajunnut katsoa tarpeeksi tarkkaan.
3) Luonto
Olen nähnyt maasta vasta vähän, mutta olen jo vakuuttunut luonnon kauneudesta. Täältä löytyy vuoristoa, Mustanmeren rannikkoa, järviä, metsää, laaksoja, hiihtokeskuksia talvella, neljä vuodenaikaa. Luonto on puhdasta, ja sitä on paljon.
4) Tbilisin rosoisuus
Olen hyvin tyytyväinen, että olen päätynyt juuri Tbilisiin asumaan. Mummoni on jo pitkään meuhkannut Kaukasuksen upeudesta ja on käynyt jopa Tbilisissä, mutta itselleni ei koskaan tullut mieleen ennen kuin työ toi minut tänne.
En osaa täysin selittää, mikä Tbilisissä kiehtoo. Se varmasti aukeaa vasta paremmin ajan kanssa. Se on vaan joku tietty tunne, jota ei esimerkiksi viime vuonna Genevessä asuessani ikinä tullut. Tosin samankaltaista sielunyhteyttä olen tuntenut myös entisten asuinkaupunkieni Prahan ja New Delhin kanssa.
Tbilisissä on mielettömästi ihania, nurkkiin ja umpikujiin piilotettuja ravintoloita, ystävällisiä ihmisiä, viihtyisiä cocktail-baareja, moderneja ja vanhanaikaisia pubeja, kotoisia kahviloita, mummon olohuoneen oloisia kuppiloita. Ja missään ei saa enää viime vuodesta lähtien polttaa tupakkaa sisällä, mikä on minulle hyvin tärkeä seikka onnellisuuden kannalta.
Tbilisissä on söpöjä toreja, kirppareita, leipomoita, viiniluolia yllättävissä paikoissa piilossa katujen hälinältä. Täällä voi myös rentoutuen lillua vanhoissa rikkikylvyissä Abanotubanin tunnelmallisissa kylpylöissä tai käydä supermoderneissa spa-hoidoissa ja saunassa luksushotellien kylpylöissä.
Joki jakaa kaupungin, ja sen varrella on kiva kävellä ja katsella koko kauneutta. Korkealla Mtatsmindan puistossa koko kaupunki avautuu ihan eri perspektiivistä.
Tässäkin kohtaa mietin, miksei kukaan ikinä ennen kertonut, miten siisti paikka on Tbilisi.
5) Koirat
Täällä on kulkukoiria joka puolella, mikä on tietysti surullista. Mutta hyvä juttu on, että heistä huolehditaan suhteellisen hyvin ja paikalliset ovat ystävällisiä koiria kohtaan. Se kertoo mielestäni paljon kansasta, ja ihmisistä noin yleensä. Melkein kaikki ovat saaneet pakolliset rokutuksen ja perushoidon, vaikka asuvatkin kadulla. Jos näet näitä Georgian matkallasi, niin anna muutama minuutti paijaukselle ja osta heille jotain ruokaa lähikuppilasta.
Tämän söpöläisen löysin zugdidilaiselta torilta. |