SOCIAL MEDIA

Saturday 28 November 2015

Viikonloppu: bileet, oranssi burka ja vanhenemisen jalo taito

Anteeksi hiljaiselo. 1001 Kabul on täällä taas. Viime viikot vietin Marokossa ja New Yorkissa ihanalla lomalla (siitä myöhemmin) ja jäätymässä täällä Kabulin talvessa.

Tämä viikonloppu oli täynnä hyviä juttuja. Se alkoi illallisjuhlilla Suomen suurlähetystössä. Siellä oli enemmän suomalaisia kuin tiesin että Kabulissa on, tapasin monia uusia mukavia tyyppejä ja tarjolla oli myös näitä (liikutuin):


Eilen oli juhlat eräässä toisessa lähetystössä, teemalla Orange is the New Black. Tietenkin joku keksi laittaa päälleen oranssin burkan. Ensimmäinen kerta kun näen tällaisen, mutta tuttavani ei kuulemma edes tarvinnut teettää tätä bilerekvisiittaa vaan hän löysi ihan normaalista kaupasta Kabulista tämän appelsiiniviitan:


Burkan käyttö juhlissa Afganistanissa menee ehkä vähän hyvän maun tuolle puolen, mutta sinänsä OK tyylivalintana, sillä aika harva oikeasti näyttää hyvältä oranssissa värissä.

Kuten kerroin viime postauksessani, täytin juuri 29. Nyt minusta tuntuu, että olen tulossa vanhaksi rauhallisemmaksi. Rakastan hyviä bileitä, ihmisten tapaamista, viiniä, musiikkia ja sitä kaikkea. Ennen halusin jäädä aamuyöhön, mennä jatkoille, juoda vielä lasin viiniä silloin kun siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuitenkin, nyt kun lähden yhdentoista aikaan takaisin kotiin kotiintuloajan vuoksi, olen oikeastaan sisäisesti aika iloinen. Mietin jo bileissä kuinka siistiä on päästä kotiin, laittaa villasukat jalkaan, sytyttää kynttilöitä, katsoa jakso Homelandia ja syödä perunoita sängyssä.

Just näin!
Tänään vietin suurimman osan päivästä shoppailemassa. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut Kabulissa shoppailemassa basaareissa ja normaaleissa kaupoissa. Muutaman tunnin kävely ja "normaalissa" elämässä piipahtaminen piristää aika paljon.

Shoppailuvaatetukseni - black is the new black.


Tämän kaupan mieheltä olen ostanut jo monia maalauksia - yksi Kabulin suosikkikaupoistani.

Mattojen ostaminen on yleensä ahdistavaa, sillä valinnanvaraa on aivan liikaa.


Ihmiset puhuu välillä shoppailuterapiasta, retail therapy. Ymmärrän käsitteen todella hyvin - kun vaeltelen puoli tuntia täkäläisessä supermarketissa makaroni- ja keksihyllyjen välissä, tuntuu siltä kuin olisin juuri joogannut kaksi tuntia katsellen auringonlaskua. Sitäkin muuten tein lomalla viikon Marokossa, se näytti tältä:



Aika kaunista sielläkin, mutta silti, home sweet home. Kabulia en vaihtaisi.