Päivä Pisassa

Olen viettänyt mitä kauneimman päivän Pisassa. Olen matkalla Toscanan maaseudulla pidettävään retriittiin, jossa joogataan, tehdään kuntopiirejä, patikointia ja viininmaistelumatkoja. Siis ihan minulle tehty matkapaketti, jonka joku sielunsisar on punonut yhteen.

Pisassa on tänään satanut kaatamalla ja ukkostanut kunnolla. Silti täällä on kaunista - itse asiassa rakastan sadetta ja sen fiilistä enemmän kuin mitään muita säätiloja. Kabulissa ei sada melkein koskaan.

Ehdin neljän tunnin aikana käydä kolmessa eri kahvilassa. Tein kuten kuulemma paikallisten kuuluu, eli join macchiatoni seisaaltaan tiskillä. Se ei kuitenkaan vaan ole yhtä kivaa kuin pöytään istuminen ja fiilistely, mutta ihan tehokasta.

Pisan torni on yksi niitä maailman nähtävyyksiä, jonka olen aina halunnut nähdä. Nyt kun näin sen, fiilis oli aika neutraali. Ihan kiva torni, se on vinossa. Ei saanut aikaan wow-efektiä, jonka kuvittelin. 

Tässä muut top 3 maailman turistinähtävyydet, jotka eivät vaan iskenyt kuten toivoin:

1) Mona Lisa Louvressa kun olin 16. Se on niin pieni, lasin ja kymmenien turistien kameroiden takana. Eikä edes oikeastaan kovin kaunis taideteos. Mistä kaikki häly?

2) Angkor Wat Kambodzassa. Ensimmäinen kivirakennelma oli hieno, mutta 40-asteen helteessä muutaman tunnin kuluttua näitä temppeleitä kierrellen, ne näyttivät vain kivikasoilta. Halusin vain kevätkääryleen ja margaritan.

3) Stonehenge - kiviä kasassa, pikatien varrella. Maaginen tunnelma.

Onko teillä kokemuksia paikoista, joiden pitäisi olla mahtavia, mutta ne eivät sittenkään tunnu oikein miltään? 

Tai ehkä olen liikaa nähnyt, sisäisesti kuollut mulkvisti, joka ei osaa enää arvostaa kaikkea upeutta, jonka näkee.

Tätä arvostin: sateen ja ukkosen ääni Pisan tornia vastapäätä olevan hotellin parvekkeen raosta, lasi chiantia ja sipsejä. 

Matka pohjoiseen

Heräsin tänä aamuna kello 4.30, innoissani tulevasta päivästä. Suunnitelmissa oli kahden päivän matka pohjoiseen Kunduzin maakuntaan. Matkat eri maakuntiin ovat työni parhaita puolia, eikä ennen kuutta lentokentälle raahautuminen tuntunut edes ärsyttävältä.

Lentokentälle mennessäni saan viestin, jonka mukaan Talebanit ovat yön aikana hyökänneet Kunduzin kaupunkiin. He hyökkäsivät neljästä suunnasta ja saapuivat kaupungin keskustaan. Talebanit ja hallituksen joukot käyttävät siviilien taloja hyökätäkseen toisiaan vastaan. Monet ihmiset ovat lähteneet kaupungista, loput pysyttelee kotonaan ja kaupat ovat kiinni.

Noin kaksi tuntia odottelimme lentokentällä, josko lento olisi vielä menossa, mutta se myöhemmin peruuttiin. Hyökkäys vain vahvistuu.

Melkein matkalla.

Talebanit valtasivat Kunduzin kaupungin viime vuoden syyskuussa, isoin Talebanien voitto sen jälkeen kun heidät syrjäytettiin 2001. Nyt seurataan, mitä tapahtuu seuraavien tuntien tai päivien aikana.

Tänään tuli kuluneeksi myös vuosi siitä, kun Yhdysvaltojen joukot pommittivat MSF:n (Lääkärit ilman rajoja) traumasairaalaa Kunduzissa. Iskuissa kuoli 42 potilasta ja työntekijää ja sairaala tuhoutui täysin. Tarkoituksenani oli juuri tänään mennä käymään tässä tuhotussa sairaalassa sekä toisessa sairaalassa, jossa YK tukee traumapalveluja.

Vuosi sitten MSF:n sairaala tuhottiin, siviilejä kuoli ja haavoittui ympäri kaupunkia, mistään ei saanut kunnon terveydenhuoltoa, tuhannet ihmiset pakenivat kotoaan. Toivottavasti syksy 2015 ei toistu nyt.