Eilen kotimatkalla katselin Kabulin kiireisiä katuja pakettiauton ikkunasta. Näin leipäkauppoja, uhkarohkeita pyöräilijöitä, rakennustyömaita, naisia kerjäämässä sininen burqa päällä, lapsia jahtaamassa koiria, vesimelonimyyjiä. Kun pysähdyimme ruuhkassa, näin keskellä tietä istuvan avuttoman koiranpennun. Koira oli aivan ylisöpö, ja kollegani päätti hypätä ulos autosta ja kaappasi koiran mukaansa. Ei kaikkia voi auttaa, mutta niitä, joita voi ja jotka ovat aivan edessä, pitää, hän järkeili.
Afgaanit eivät yleensä ole koiraihmisiä, ja monet lapset ovat hyvin ilkeitä ja väkivaltaisia katukoirille. Tällekin koiralle olisi varmasti käynyt huonosti aika nopeasti.
Eilisen kidnappauksen seurauksena meillä on nyt maailman kolmanneksi söpöin koira (ensimmäinen ja toinen ovat koirat lapsuudestani).
En ollut aluksi kaappauksesta täysin innoissani, sillä monet ottavat söpöjä koiria koteihinsa vähäksi aikaa, mutta muuton tullessa jättävät koirat tänne. Aika harva ulkomaalainen perustaa perhettä ja asettuu Kabuliin, joten huolehdin miten hauvalle käy. No, se tulee tietenkin kotiin mukaan! kaveri ilmoitti. Eli kaikki hyvin.
Seuraava tunti ajettiin ympäri Kabulia etsien eläinlääkäriä. Se ei ollut täysin helppoa, mutta vihdoin löytyi Afghan Small Animal Clinic ja koira sai tarvitsemansa rokotteet ja lääkkeet. Poloinen joutui jäämään klinikalle yön yli saamaan hoitoa.
Uuden perheenjäsenen nimeksi tuli Babur. Nimi herätti vastustusta, koska se on pojan nimi ja koira on tyttö. Mitä väliä, hieno nimi! Pitää rikkoa näitä sukupuoliaitoja ihan näin pienillä tönäisyillä. Ja söpis näyttää ihan Baburilta.
Olen niin innoissani, sillä olen jo pitkään halunnut koiran talooni. Koska muutan kaupunkia tai maata noin kerran vuodessa, ei siihen ennen ole ollut mahdollisuutta. Nyt jo huolehdin siitä, että kiinnyn Baburiin liikaa ja sitten kun lähden Afganistanista, en saa ottaa tytsyä mukaan.
Mietin vähän aikaa, että onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta onhan se aika hieno homma, että voi tarjota kodittomalle kivan ja turvallisen elämän ja purkin Pedigreetä joka päivä, eikö?
Afgaanit eivät yleensä ole koiraihmisiä, ja monet lapset ovat hyvin ilkeitä ja väkivaltaisia katukoirille. Tällekin koiralle olisi varmasti käynyt huonosti aika nopeasti.
Eilisen kidnappauksen seurauksena meillä on nyt maailman kolmanneksi söpöin koira (ensimmäinen ja toinen ovat koirat lapsuudestani).
Koira oli aika peloissaan, kun jättiläinen yhtäkkiä kaappasi sen autoon keskellä katua. |
Seuraava tunti ajettiin ympäri Kabulia etsien eläinlääkäriä. Se ei ollut täysin helppoa, mutta vihdoin löytyi Afghan Small Animal Clinic ja koira sai tarvitsemansa rokotteet ja lääkkeet. Poloinen joutui jäämään klinikalle yön yli saamaan hoitoa.
En kestä, liian ihana! |
Olen niin innoissani, sillä olen jo pitkään halunnut koiran talooni. Koska muutan kaupunkia tai maata noin kerran vuodessa, ei siihen ennen ole ollut mahdollisuutta. Nyt jo huolehdin siitä, että kiinnyn Baburiin liikaa ja sitten kun lähden Afganistanista, en saa ottaa tytsyä mukaan.
Mietin vähän aikaa, että onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta onhan se aika hieno homma, että voi tarjota kodittomalle kivan ja turvallisen elämän ja purkin Pedigreetä joka päivä, eikö?
Kaunis koiruli! Onnittelut uudesta perheestä :-)
ReplyDeleteKiitos Zepa! Se on kyllä niin ihana ja viisas. Puhun sille suomea, siitä tulee monikielinen! :D
ReplyDeleteNo nyt sulla on sekä taleban että koiranpentu. Et nukkua ajatellut? :D
Deleteheh, no en :) se ulvoo ja haukkuu aika paljon öisin, ja sitten vaan makoilee päivät. Olen alkanut ottaa kolmen tunnin päikkäreitä.
Delete