SOCIAL MEDIA

Saturday 26 April 2014

Paluu Kabuliin ja kuusi syytä miksi kaupunki ei ole enää turvallinen ulkomaalaisille

Luin tänään Washington Postista mielenkiintoisen jutun "Six attacks show how dangerous Kabul has become for foreigners. " Kabul on viime kuukausina muuttunut paljon vaarallisemmaksi paikaksi. Viimeisen kahden kuukauden aikana Afganistanissa on tapettu enemmän länkkärisiviileitä kuin sotilaita. Se on aika hullua.

Näiden hyökkäysten myötä monet ulkomaalaiset pelkäävät enemmän kuin ennen (minä myös) ja monet ovat jo lähteneet näiden kuuden hyökkäyksen takia:

  1) Hyökkäys libanonilaiseen ravintolaan tammikuussa, 21 ihmistä kuoli

  2)  Ruotsalainen toimittaja ammuttiin kadulle päivällä maaliskuussa

  3) Viikkoa myöhemmin yhdeksän ihmistä tapettiin suositussa Serena-hotellissa illallisella, mukaan lukien     kaksi pientä afgaanityttöä

  4) Amerikkalaisen NGO:n majataloon hyökättiin, vaikka oikea kohde oli viereisessä talossa oleva kristillinen lastenhoitopaikka.

  5) Saksalainen kuvajournalisti ammuttiin autoon itäisessä Afganistanissa huhtikuun alussa

  6) Pari päivää sitten vartija ampui kolme amerikkalaista lääkäriä kabulilaisen sairaalan edustalla.

Kabulin ostoskadulla.

Kuulin juuri kaveriltani, että heidän organisaatio lähettää kaikki ulkomaalaiset työntekijät kotiin kasvavan turvattomuuden vuoksi ja ei aio uusia heidän työsopimuksiaan. He ovat nyt työttömiä. Olen kuullut muista, jotka lähtivät varsinkin tuon 1) kohdan iskun jälkeen. Kabulin ilmapiiri on muuttunut ja se on surullista. Jos olisin tajunnut muuttaa Kabuliin vuotta aikaisemmin, olisin voinut elää enemmän "normaalia" ja rauhallisempaa expat-elämää.

Kohdasta 4) ihmettelen eniten sitä, miksi Kabulissa ylipäänsä on länsimaisten ihmisten lapsia. Jos Kabuliin menee töihin, punnitsee ja ottaa itse sen riskin joka päätöksen mukana tulee, mutta ei sinne tarvitse mielestäni lapsia tuoda. Lapset voi joko jättää kotimaahan hoitoon jos on pakko mennä Afganistaniin töihin tai sitten voi mennä töihin johonkin vähän stabiilimpaan paikkaan. Tiedän ettei ole kiva arvostella toisten valintoja (varsinkaan lasten kasvattamisessa, sehän on joku tabu), mutta joku raja. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, he voivat itse miettiä, mitä riskejä ovat valmiita ottamaan. Tämä kuva ärsytti minua suunnattomasti:

Talon asukkaita maaliskuun majatalohyökkäyksen aikaan generaattorin takana turvassa. Kuva: Reuters.

Kun kansainväliset ISAF-joukot vetäytyvät maasta vuoden lopussa, voi homma mennä vielä huonompaan suuntaan. Jos Yhdysvallat ja Afganistan saa sovittua kahdenvälisestä turvallisuussopimuksesta, joitain joukkoja jäisi vielä maahan mentoroimaan ja kouluttamaan armeijaa ja poliiseja. Monet afgaanit ovat huolissaan siitä, mihin suuntaan maa on menossa. Ne, jotka pystyvät, hakevat pysyvää asuinpaikkaa ja viisumeita ulkomailta, jotkut turvautuvat ihmiskauppiaisiin ja salakuljettajiin (tuttuni ihmiskauppasuunnitelmasta oma postauksensa myöhemmin).

Automatkoilla saa pelätä pommeja ja että on väärässä paikassa väärään aikaan, mutta se on myös hyvää aikaa tarkkailla ihmisten arkea.

Kun muutin Kabuliin, ajattelin että se on ihan hullu paikka, jossa on koko ajan jotain hyökkäyksiä. Pelkäsin aika paljon lentokentällä matkalla Kabuliin ja olin varma, että kuolen parin viikon sisään. Kuitenkin kun saavuin paikkaan, se oli paljon parempi kuin mitä olin osanut odotttaa. Siellä oli kivoja ravintoloita - thaimaalaista, kiinalaista, japanilaista, libanonilaista, ranskalaista ja italialaista ruokaa. Pystyin kävelemään kadulla ja menemään rauhassa kauppaan. Siellä ei koko ajan räjähdellyt jossain, ensimmäisten kuukausien aikana ei tapahtunut mitään pahaa. Kabul vaikutti ihan OK-paikalta, ei todellakaan yhdeltä maailman vaarallisimmista kaupungeista.

Nyt tilanne on kuitenkin vähän toinen. Toivon tietysti, että tämä kevään hyökkäysaalto laantuu ja loppuvuosi on rauhallinen. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, niinhän se menee. Lähden ensi viikolla takaisin Kabuliin. Ihan mielelläni ja innoissani olen menossa, vaikka voisin ehkä olla jossain järkevämmässäkin paikassa töissä. Se on kuitenkin nyt haasteeni ja kotikaupunkini seuraavan parin vuoden ajan. En halua vain selvitä siitä, vaan nauttia siitä, löytää uusia juttuja, ymmärtää uusia asioita, tavata uusia ihmisiä, nähdä rumia asioita ja kauniita asioita, kaikenlaista.

4 comments :

  1. Turvallista paluuta Kabuliin! Toivotaan, että loppuvuodesta tulee rauhallisempi. Pelon keskellä ei ole kiva elää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! juu toivotaan todellakin hyviä uutisia vain tästä edespäin!

      Delete
  2. löysinpäs toisen blogin kautta tänne ja jäin ihan moneksi toviksi lukemaan. Mielettömän mielenkiintoinen blogi sulla, jään varmasti seuraamaan :)
    Täysin samaa mieltä muuten sun kanssa tuosta ettei Kabul ole lasten paikka. Miksi ihmeessä ehdoin tahdoin viedä lapsensa vaara-alueille, ei mene minun ymmärrykseeni.
    Mutta turvallista matkaa takaisin, toivotaan että rauhoittumaan päin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitti NaHu, kiva että olet täällä! :)

      En kyllä ymmärrä miksi jotkut vie lapsia sinne, onneksi aika harva kuitenkin vie. Monilla on Kabulissa hyvät lomat ja näkevät perhettään ja lapsiaan melko usein, jopa kerran kuussa.

      Delete