Täällä taas! Vietin viime kuukauden tehden hyvin syvää meditaatioharjoitusta, jota kutsutaan myös 54-neliöisen kaksion maalausremontiksi - yksin. Ostin sijoitusasunnon, jonka seinät olivat riemukkaan keltaiset ja violetit - ei siis ihan kaikkien suosikkikombo, joten päätin maalata ne. Katonrajaa koristi myös jonkinlainen riemukas paperi.
En ole koskaan ennen maalannut mitään, enkä tiennyt maalauksesta paljon mitään. Ajattelin, että muutamassa päivässä se varmaan hoituu - kuinka vaikeaa se nyt voi olla, pensseli käteen jne.
Maalausprosessiin liittyy niin paljon pientä näpertämistä, mitä en osannut odottaa. Vietin kämppäni kanssa noin kaksi viikkoa laatuaikaa, noin seitsemän tuntia joka päivä. Nyt tunnen sen jokaisen kulman, tason ja nurkan tarkemmin kuin osasin odottaa.
Vietin kymmeniä tunteja tällä ihanalla raksalla, yksin omien ajatusteni kanssa. Paperitapettiboardin poisnyppimiseen meni aikansa, kuten myös katonrajanalueen tasoitukseen ja hiontaan. Seinien pesemiseen, kaiken maalarinteippaamiseen, lattioiden suojaamiseen meni tunteja. Seinässä oli ISOJA reikiä, jotka monen päivän kittaamisen, tasottamisen ja hiomisen jäljiltä olivat lopuksi tasaisia.
Niin tyydyttävää.
Kuuntelin kymmeniä podcasteja, muun muassa koko Serialin ykköskauden ja kaikki suomalaiset podcastit, jotka tiedän. Jammailin yksikseni ysärihittien tahtiin. Mietiskelin kaikenlaisia ajatuksia.
Monet sanoivat, että kantsisko nyt vaan palkata joku ammattilainen tekeen se ja muistuttivat, kuinka rankkaa hommaa tällainen on. Mutta tämähän oli oikeastaan aika mahtavaa - opin paljon uutta asiasta, josta en ennen tiennyt mitään, ja pystyin itse saavuttamaan aika hienon muutoksen kämppään. Kokemukseni oli siis sillä tasolla, että jouduin googlaamaan miten maalipurkki avataan, ja miten telan saa kiinni telanvarteen. Hiekkapaperin kiinnittäminen hiontavarteenkaan ei ollut ihan simppeliä.
Isäni, joka on ammatiltaan maalari, sanoi lopputuloksen nähtyään, että hyvältä näyttää ja hän on ylpeä että itse tein - se tuntui aika hienolta. En siis ainakaan onnistunut sössimään projektia, vaikka helpommalla olisin päässyt jos olisin palkannut jonkin muun.
Monien vuosien toimistotyön ja raporttien näpyttelyn sijaan tällainen kunnon työ tuntui virkistävältä. Kahdeksan tunnin raksalla kyykkimisen jälkeen 42-asteinen hotjooga, sauna, mifusuikalewokki ja pari lasia viiniä tuntuivat aivan mielettömiltä kokemuksilta.
Että tällainen oli tammikuuni. Instassa minua seuraavat varmaan ovat huomanneet että muutin viime viikolla Geneveen, ainakin vähäksi aikaa. Afganistaniin liittyvin asioiden yhteydessä, joten Kabuliinkin varmaan vielä palaan. Näistä lisää myöhemmin. Nyt ainoa päänvaiva on kämppään tehtävä keittiöremontti. Omasta mielestäni 50-luvun alkuperäinen keittiö on aika symppis mutta vuokraajat eivät näköjään ole samaa mieltä. Jos siis tiedät Turun alueelta joitain remonttitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat purkaa ja asentaa keittiöitä, saa vinkata kommenttiboxissa.
Siitä tuli valmis! Ja valkoinen! Tasainen! On muuten ollut jännää huomata, miten huomio keskittyy nykyään eri paikoissa asioihin, joita en olisi ikinä ennen katsonut - maalien rajat asuntojen kulmissa ja katossa, pistorasioiden ja katkaisijoiden ympärillä. Valkoisen eri sävyt. Joogasalissa välillä keskittyminen herpaantuu kun alan ihailla tasaista telanjälkeä ja hyvin tehtyjä rajauksia.
Vuodesta 2018 on näköjään tullut uusien juttujen kokeilemisen ja mukavuusalueelta lähtemisen vuosi. Välillä on hyvä tehdä jotain juttuja ihan vaan kokeilemisen vuoksi. Mutta ei kaikkea. Yhden ison virheenkin olen jo ehtinyt elämässä tekemään, siitä vielä lisää.
Kiva että olet vielä täällä lukemassa, vaikka olin poissa.
Alkutilanne. |
Maalausprosessiin liittyy niin paljon pientä näpertämistä, mitä en osannut odottaa. Vietin kämppäni kanssa noin kaksi viikkoa laatuaikaa, noin seitsemän tuntia joka päivä. Nyt tunnen sen jokaisen kulman, tason ja nurkan tarkemmin kuin osasin odottaa.
Raksalla. |
Niin tyydyttävää.
Parasta tietenkin oli, kun äiti toi kahvia ja pullaa. Berliininmunkki on lempileivokseni Suomessa. |
Monet sanoivat, että kantsisko nyt vaan palkata joku ammattilainen tekeen se ja muistuttivat, kuinka rankkaa hommaa tällainen on. Mutta tämähän oli oikeastaan aika mahtavaa - opin paljon uutta asiasta, josta en ennen tiennyt mitään, ja pystyin itse saavuttamaan aika hienon muutoksen kämppään. Kokemukseni oli siis sillä tasolla, että jouduin googlaamaan miten maalipurkki avataan, ja miten telan saa kiinni telanvarteen. Hiekkapaperin kiinnittäminen hiontavarteenkaan ei ollut ihan simppeliä.
Isäni, joka on ammatiltaan maalari, sanoi lopputuloksen nähtyään, että hyvältä näyttää ja hän on ylpeä että itse tein - se tuntui aika hienolta. En siis ainakaan onnistunut sössimään projektia, vaikka helpommalla olisin päässyt jos olisin palkannut jonkin muun.
Pohjamaalin jälkeen. |
Että tällainen oli tammikuuni. Instassa minua seuraavat varmaan ovat huomanneet että muutin viime viikolla Geneveen, ainakin vähäksi aikaa. Afganistaniin liittyvin asioiden yhteydessä, joten Kabuliinkin varmaan vielä palaan. Näistä lisää myöhemmin. Nyt ainoa päänvaiva on kämppään tehtävä keittiöremontti. Omasta mielestäni 50-luvun alkuperäinen keittiö on aika symppis mutta vuokraajat eivät näköjään ole samaa mieltä. Jos siis tiedät Turun alueelta joitain remonttitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat purkaa ja asentaa keittiöitä, saa vinkata kommenttiboxissa.
Siitä tuli valmis! Ja valkoinen! Tasainen! On muuten ollut jännää huomata, miten huomio keskittyy nykyään eri paikoissa asioihin, joita en olisi ikinä ennen katsonut - maalien rajat asuntojen kulmissa ja katossa, pistorasioiden ja katkaisijoiden ympärillä. Valkoisen eri sävyt. Joogasalissa välillä keskittyminen herpaantuu kun alan ihailla tasaista telanjälkeä ja hyvin tehtyjä rajauksia.
Vuodesta 2018 on näköjään tullut uusien juttujen kokeilemisen ja mukavuusalueelta lähtemisen vuosi. Välillä on hyvä tehdä jotain juttuja ihan vaan kokeilemisen vuoksi. Mutta ei kaikkea. Yhden ison virheenkin olen jo ehtinyt elämässä tekemään, siitä vielä lisää.
Kiva että olet vielä täällä lukemassa, vaikka olin poissa.
Olipa kiva huomata, että olit päivittänyt blogiasi!
ReplyDeleteOnnittelut asunnon johdosta!
Niin, ja tietenkin ison urakan kunniaksi hatunnosto.
Etkö siis itse ota asuntoa käyttöön Suomessa ollessasi?
Lisää päivityksiä odottelemaan jää hän. ;)
Kiitos! :) En asu Suomessa, joten etsin siihen vuokralaista jossain vaiheessa.
DeleteKiva, etta jatkat viela juttuja. Mielenkiinnolla odotan mita kaikkia seikkailuja tama vuosi tuo tullessaan!
ReplyDeleteJa melkoinen varikombo tuo alkuperainen.
Kiitti Emmi! Joo aika villit värit ennen! :D
DeleteVau, hieno saavutus! Näyttää kovin erilaiselta kuin ennen, heh :) Rupes itsekin tekee mieli maalailla kämppää, mut ehkä se on vähän isompi projekti kun mitä luulee.. :D
ReplyDeleteKiva lukea taas sun juttuja!
/Linda
Kiitos, eikö olekin erilainen! Maalaamalla saa kyllä ison muutoksen aikaan, päivittyy koko kämppä nopeasti! Ehkä voit maalata vaikka vaan jonkun yhden seinän toisella värillä, muuttuu heti ilme? Silloin se ei olisi niin isotöinen. Tässä kämpässä oli olohuone, makuuhuone, eteinen ja keittiö, ihme paperiboardia joka puolella, hankalat sähköjohtolinjat listojen yläpuolella jne, niin oli aika paljon kaikkea säätämistä enemmän.
DeleteHienoa maalausjälkeä! Maalaaminen on kyllä meditatiivista ja siinä näkee käsien jäljen välittömästi.
ReplyDeleteOn ollut aika villin värinen patterikin:D
-Hetti
Kiitti Hetti! Juu KAIKKI oli keltaista tai violettia :D
DeleteEih, älä missään nimessä tuhoa 50-luvun keittiötä! Uudet keittiöt on kaikki kauheita, ja niiden "puu" on ties mitä sahanpurua ja muovia. Kunnosta 50-luvun keittiö, ehkä hieman nykyaikaistaen, niin asunnon arvo on paljon parempi.
ReplyDeleteNo joo, mustakin se oli ihan söpö! Mutta sitä on aika vaikea vuokrata kun tyypit näyttää tykkäävän valkoisista Ikean kaapistoista, eikä mulla ole mitään hajua miten 50-luvun keittiöitä kunnostetaan! :D
DeleteOtat siihen ammattilaisen kunnostamaan sen ja selvitä voiko ne kunnostaa. Valkoisia Ikea kaappeja haluavat voi muuttaa johonkin muualle :D Ja se menee vuokraksi kunnostamattomanakin, et älä nyt remontoi! Oon ikuisesti katkera jos joku tuhoaa hienot kaapit :(
DeleteJes, oot postannu! aloin seuraamaan sun blogia tammikuussa, kun muutto ulkomaille tuli itselle ajankohtaiseksi ja oli pakko löytää blogeja, joita kirjoittaa suomalainen, ulkomailla asuva henkilö. Tähän blogiin jäin heti koukkuun. Luin jokaisen blogistasi löytyvän postauksen, osan useampaan kertaan. Siis ihan mieletön blogi ja ihan mieletön elämä sulla! Toivottavasti ylläpidät blogiasi jatkossakin, niin mielenkiintoisia juttuja aiheista, jotka ei meille suomalaisille ole arkipäiväisiä tai tuttuja.
ReplyDeleteOho, kiitos niin ihanasta kommentista ja palautteesta! <3 Kiva, että olet löytänyt tänne.
DeleteHih, just ehdin edelliseen kirjoitukseen kommentoida että olisi ihanaa lukea viimeisimpiä kuulumisia ja kas! melkein samantien olikin just uusi teksti tulossa. Mikä sattuma. :D
ReplyDeleteOnneksi olkoon uuden asunnon johdosta! Mullakin on tavoitteena/haaveissa ostaa asunto Suomesta, vaikka en siellä itse asukaan joten mielenkiinnolla luen tällaisia postauksia. :) Mahtavan muutoksen olet saanut aikaan tuolla uudessa kämpässä. On uskomatonta miten suuri muutos pelkällä maalikerroksella on!
Kiitos Emmi! :)
DeleteMaalilla saa kyllä aika paljon aikaan, ei heti uskoisi!
Maalaaminen on hauskaa! Siinä kun näkee heti kätensä jäljet ja lopputulos on niin raikas jo haijuineenkin :) Ne lisäräpläykset vievät paljon enemmän aikaa kuin voisi kuvitella! :)
ReplyDeleteVau! Olet löytänyt jotain uutta, onnea! Osaat, osaat!
ReplyDeleteEntä Teheran?
ReplyDelete