Laiska viikonloppu Kazbegin vuorimaisemissa

Kuulin eilen, että kaverini turistikaverit olivat tehneet päivämatkan koillis-Georgian Stepantsmindaan,  Kazbegin vuorille. Aivan järkyttävä elämän virhe, sillä jos Kazbegiin menee, siellä pitää viettää ainakin viikonloppu.

Stepantsmindan pikkuinen kylä Kazbegin vuoristoalueella on ehdoton suosikkini tähänastisesta Georgian oleskelustani. Erityisesti siellä sijaitseva Rooms-hotelli on parhaita paikkoja, joissa sieluni on levännyt. Valitettavasti siskoni vietti koko viikonlopun Roomsin muhkeassa luksussängyssä vatsapöpön uhrina, mutta ainakin hän pystyi nauttimaan upeista näkymistä.

Onneksi ennen kuin siskoni lyhistyi sänkyyn loppuviikonlopuksi, ehdimme kilistellä muutaman cocktailin ja syödä Roomsin ihanat burgerit.

Rooms-hotelli on täydellinen viikonloppuun, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Oli ihan OK, että tarkasti tehdyt suunnitelmat menivät täysin uusiksi - päivä oli (minulle) täydellinen. Uin upeassa uima-altaassa, jonka jälkeen menin suomalaiseen saunaan ja sieltä suoraan terassille vetämään keuhkot täyteen viileää vuoristoilmaa.

Koko homman kruunasi vielä tämä jääkylmä bucket shower - ehkä toiseksi paras asia alasti lumihangessa kierimisen jälkeen!

Paikka on täydellinen myös rennoille joogasessioille. Nykyään muuten harvemmin voin matkustaa mihinkään ilman tätä täydellistä (Liforme) joogamattoani - harmi vain että se painaa aivan älyttömästi! Jos jollain on vinkkejä laadukkaista, kevyistä, ei-luistavista joogamatoista, otan mielellään vastaan.

Koska tästä hotellista ei todellakaan tarvitse mennä minnekään, koko iltapäivän voi viettää lukemalla tai kuuntelemalla podcasteja terassilla. Tai vaan ihailemalla Mount Kazbegia. Kahvi on hyvää!

Koko viikonlopun voi viettää kaavalla uinti, sauna, terassicocktailit - repeat.

Roomsin aamiainen on myös yksi parhaista ikinä. Tarjonta on mieletön - tuoreita vohveleita, lettuja, paikan päällä leivottuja croissantteja ja läjä erilaisia leivoksia. Khachapuria! Kuohuviiniä! Kotitekoista granolaa! Hunajakenno!

Roomsiin ja Kazbegiin on pakko päästä pian uudestaan. Oikeastaan hyvä, että viikonloppu meni hotellissa hengailuun, sillä ensi kerralle jäi tärkein tehtävä - Kazbegin vuoren valloitus. Tai ainakin puolentoista tunnin kävely kahden kilometrin korkeuteen Gergeti Trinity Churchille, jonka jälkeen olisi ihan OK palata takaisin Roomsin terassille.

Puu vuoristossa. Upeampia jooganäkymiä on vaikea löytää.

Aseet sunnuntaimasennukseen + maapähkinävoiresepti

Sunnuntait ovat ahdistaneet minua lapsesta asti. Sunnuntai on inhokkipäiväni, jossa on aina melankolinen vire, ihan sama mitä olisin tekemässä. Tähän ei vaikuta se, vaikka maanantai olisi lomapäivä tai se, missä työpaikassa satun olemaan. Sunnuntait ovat vaan lähtökohtaisesti surkeita.

Morrisseykin runoili 80-luvulla:

Everyday is like Sunday
Everyday is silent and grey.

Esimerkiksi tänään heräsin aivan huipusta hotellista ihanassa lomakaupungissa, joogasin tunnin, uin uima-altaassa, saunoin ja söin upean aamiaisen tuoreen appelsiinimehun, köyhien ritarien ja mainion seuran kera. Siis aivan täydellinen päivä! Paitsi sunnuntai, joka jostain syystä kummittelee alitajunnassa epämiellyttävien ja epämääräisten tunteiden verhoamana.

Iso peukku Borjomin Crowne Plazan aamiaiselle.

Olen kehittänyt vuosien varrella muutaman selviytymiskeinon sunnuntaiden tuomaan pimeyteen. Asioiden tekeminen. Aika simppeliä, muttei kuitenkaan. Voin esimerkiksi viettää koko lauantain tai torstain sohvalla katsoen Temptation Islandia ja Frendejä sipsejä syöden - kuulostaa ideaalilta tavalta latailla akkuja. Mutta sunnuntaina tämä ei toimi. Sunnuntaina pitää toimia, ainakin jollain tasolla!

Joten, sunnuntaisin:

1) Pesen pyykkiä ja laitan tiskikoneen pyörimään. Maksan kaikki avoinna olevat laskut ja pistän rahaa sijoitusrahastoon. Nämä asiat viestivät, että elämä etenee, ja teen jotain konkreettista, jolla on hyödyllinen tulos.

2) Valitsen tv-tarjonnan varovasti. Sunnuntaina saa katsoa ainoastaan mitä kutsun korkeasti värähtelevää tv-viihdettä. Tämän kategorian täydellinen ilmentymä tällä hetkellä on Sillä silmällä, Queer Eye. Siis pelkkää positiivisuutta, muodonmuutoksia, ihania loppuja, ihana Jonathan van Ness, ylitsepursuavaa rakkautta joka suuntaan. Tähän kategoriaan ei esimerkiksi kuulu Syke, 13 Reasons Why tai Big Little Lies - kaikki hienoja ohjelmia, mutta ajaisivat minut sunnuntaina vielä syvempään rotkoon. Niitä voi katsoa taas maanantaina.

3) Valmistan ruokaa ja kokeilen reseptejä. Tämä liittyy toimimisen ja asioiden luomisen ja tuottamisen aiheuttamaan vasta-aineeseen sunnuntaibluesia vastaan. Ruuan ei tarvitse olla mitään monimutkaista tai upeaa - ihan vaan jotain. Mieluiten jotain, mitä en ole vielä ennen kokeillut. Tein pari viikkoa sitten esimerkiksi ensimmästä kertaa kookosmaitoa.

Tänään tein maapähkinävoita. Siskoni on tulossa kylään Georgiaan, ja pyysin häntä tuomaan (muun pitkän listan lisäksi) maapähkinävoita, jossa ei ole lisättyä sokeria tai palmuöljyä tai muuta ällöttävää, joka ei kuulu maapähkinävoihin. Sitten tajusin, että aika typerä pyyntö, sillä maapähkinävoin tekeminen itse on helpompaa kuin melkein mikään muu asia elämässä. Jos siis omistaa monitoimikoneen.

Maapähkinävoi

Tee näin:

1. Osta pussillinen paahdettuja, suolaamattomia maapähkinöitä.

2. Laita 200 grammaa niitä monitoimikoneeseen.

3. Sekoita 7 minuuttia. Lisää suolaa jos haluat.

Valmis!

Hommassa on pari vaihetta, joiden havannoiminen tuntuu terapeuttiselta. Ensin maapähkinät rikkoutuvat. Kolmen minuutin päästä niistä muodostuu hassu pallo, joka pyörii koneessa mateluvauhtia. Viiden minuutin kohdalla pallo alkaa erkanemaan, ja kermainen, sileä voi alkaa muodostua. Seitsemän minuutin päästä lämmin maapähkinävoi on valmis. Niin simppeliä, mutta täydellistä.

Odotan jo kovasti tämän levittämistä leivälle maanantaina. Tule jo!

5+1 syytä rakastaa Georgiaa

Elämäni sijaitsee tällä hetkellä siis Tbilisissä, Georgiassa. Olen asunut täällä vasta noin kolme kuukautta, mutta olen jo nyt täysin ihastunut maahan, ja ihmettelen, miksei kukaan ole koskaan ennen keuhkonnut, miten ihanasta paikasta on kyse. Tässä top-vitoseni ensivaikutelmien perusteella:

1) Ruoka

Kasvissyöjänä olin vähän huolissani millaisia paikallisista ravintolakokemuksista tulee, mutta aivan turhaan. Olen kerran aiemmin syönyt georgialaista ruokaa, lontoolaisessa Little Georgia -ravintolassa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos satut olemaan Hackneyssa Lontoossa).

Yksi suosikeistani - pehmeää juustoa minttujukurttikastikkeella, gebzhalia. 

Khachapuri is life.

Paistettua sulguni-juustoa paikallisen punaviinin kanssa - törkeän hyvää. Tämän juuston nautin Zugdidin kaupungissa läntisessä Georgiassa.

En ole varmasti vielä ehtinyt edes kokeilemaan kaikkia paikallisen keittiön herkkuja, mutta suosikkeini kuuluu tietysti khachapuri, joka on vähän ohutta pizzaa muistuttava juustopiiras. Aivan törkeän hyvää. Lisäksi rakastan georgialaista pkhalia, joka tarjoillaan usein alkupaloiksi ja koostuu erilaisista tahnoista, jotka on tehty saksanpähkinöistä, munakoisosta, paprikoista, pinaatista tai punajuuresta. Georgialainen perussalaatti, jossa on kurkkua, tomaaattia ja saksanpähkinäkastiketta, on myös ihanan simppeli, mutta toimiva. Georgialaista juustoakaan, varsinkin sulgunia, ei voi muuta kuin rakastaa.

2) Viini

Kun muutin Georgiaan, olin kuullut että georgialainen viini on hyvää. Ajattelin, että joo, se on varmaan hyvää, eli ihan OK. Mutta en todellakaan odottanut, että se on mahtavaa! Paikallinen viini on halpaa ja hyvin maukasta, ja kuivia viinejä löytyy monia vaihtoehtoja valko- ja punaviineistä (ja rose-viinistä, mutta se on aina ollut etovaa). Georgialaiset ovat hyvin ylpeitä ikivanhasta viiniperinteestään, ja niin olisin minäkin!

Kuiva Saperavi-viini on yleensä ykkösvalintani - toimii melkein aina.

Joskus viinin (ja muiden elintarvikkeiden) mukana saa myös poliittisia kannanottoja.

Olen kohta menossa kierrokselle maan viinialueille, eli tästä raportoin lisää myöhemmin. Mutta miksei georgialaista viiniä myydä Suomessa?! Tai jos myydään, en ole koskaan tajunnut katsoa tarpeeksi tarkkaan. 

Georgiassa tuotetaan myös tosi hyvää kuivaa kuohuviiniä.

3) Luonto

Olen nähnyt maasta vasta vähän, mutta olen jo vakuuttunut luonnon kauneudesta. Täältä löytyy vuoristoa, Mustanmeren rannikkoa, järviä, metsää, laaksoja, hiihtokeskuksia talvella, neljä vuodenaikaa. Luonto on puhdasta, ja sitä on paljon.

4) Tbilisin rosoisuus

Olen hyvin tyytyväinen, että olen päätynyt juuri Tbilisiin asumaan. Mummoni on jo pitkään meuhkannut Kaukasuksen upeudesta ja on käynyt jopa Tbilisissä,  mutta itselleni ei koskaan tullut mieleen ennen kuin työ toi minut tänne.



En osaa täysin selittää, mikä Tbilisissä kiehtoo. Se varmasti aukeaa vasta paremmin ajan kanssa. Se on vaan joku tietty tunne, jota ei esimerkiksi viime vuonna Genevessä asuessani ikinä tullut. Tosin samankaltaista sielunyhteyttä olen tuntenut myös entisten asuinkaupunkieni Prahan ja New Delhin kanssa. 

Tbilisissä on mielettömästi ihania, nurkkiin ja umpikujiin piilotettuja ravintoloita, ystävällisiä ihmisiä, viihtyisiä cocktail-baareja, moderneja ja vanhanaikaisia pubeja, kotoisia kahviloita, mummon olohuoneen oloisia kuppiloita. Ja missään ei saa enää viime vuodesta lähtien polttaa tupakkaa sisällä, mikä on minulle hyvin tärkeä seikka onnellisuuden kannalta.







Tbilisissä on söpöjä toreja, kirppareita, leipomoita, viiniluolia yllättävissä paikoissa piilossa katujen hälinältä. Täällä voi myös rentoutuen lillua vanhoissa rikkikylvyissä Abanotubanin tunnelmallisissa kylpylöissä tai käydä supermoderneissa spa-hoidoissa ja saunassa luksushotellien kylpylöissä.

Joki jakaa kaupungin, ja sen varrella on kiva kävellä ja katsella koko kauneutta. Korkealla Mtatsmindan puistossa koko kaupunki avautuu ihan eri perspektiivistä.







Tässäkin kohtaa mietin, miksei kukaan ikinä ennen kertonut, miten siisti paikka on Tbilisi.

5) Koirat

Täällä on kulkukoiria joka puolella, mikä on tietysti surullista. Mutta hyvä juttu on, että heistä huolehditaan suhteellisen hyvin ja paikalliset ovat ystävällisiä koiria kohtaan. Se kertoo mielestäni paljon kansasta, ja ihmisistä noin yleensä. Melkein kaikki ovat saaneet pakolliset rokutuksen ja perushoidon, vaikka asuvatkin kadulla. Jos näet näitä Georgian matkallasi, niin anna muutama minuutti paijaukselle ja osta heille jotain ruokaa lähikuppilasta.

Tämän söpöläisen löysin zugdidilaiselta torilta.

+1)  Kukat

Kukkia joka puolla! Pieniä kukkakauppoja ja mummoja myymässä kauniita puskia joka kadunnurkassa. Kodissani on aina tuoreita kukkia maljakossa. Ja upeita kukkia löytyy myös paljon tienvarsilta, tämän poimin pelloilta tänään matkallani Gorin kaupungista Tbilisiin:

Lähikulmani kukkaluola.