Ramadanin paastokuukausi alkoi torstaina. Tämän kuun aikana muslimit eivät saa syödä tai juoda päiväsaikaan mitään, eli noin kello kolmesta aamuyöllä kello 19:30 illalla.
En vieläkään ymmärrä, miten paikalliset jaksavat. Itse näen sumeasti ja olen liian heikko tekemään mitään jos en syö jotain viiden tunnin välein. Ilman vettä en todellakaan kestäisi. Kollegani heräävät kello kahden aikaan rukoilemaan ja syömään aamulla, menevät takaisin nukkumaan pariksi tunniksi, heräävät töihin ja ovat siellä kello kolmeen asti, sitten odottavat pari tuntia illallista.
Toimistossa tankkaan vettä ja hörpin kahvia aina kuin kollegani lähtee pois huoneesta. Hotkin lounasta vaivihkaa sisäpihalla. Kaikki ovat väsyneitä, kukaan ei jaksa keskittyä mihinkään kunnolla, mikä on ihan ymmärrettävää.
Yksi afgaaninaiskollegani avautui siitä, kuinka Ramadan (tai Ramazan kuten täällä päin sanotaan) on todella epäreilu naisille: kun naiset pääsevät töistä kotiin, heillä alkaa uusi työpäivä kun pitää valmistella kotia ja ruokaa iftar-illallista varten. Tuplataakka, siitä ei pääse eroon. Miehet voivat vain odotella illallisen saapumista, mutta naiset kokkaavat supernälkäisinä ja janoisina. Kun ehdotan, että mitä jos miehet ottaisivat myös osaa illallisen valmisteluun ja auttaisivat tasapuolisesti, saan takaisin vain hämmentyneitä katseita.
En vieläkään ymmärrä, miten paikalliset jaksavat. Itse näen sumeasti ja olen liian heikko tekemään mitään jos en syö jotain viiden tunnin välein. Ilman vettä en todellakaan kestäisi. Kollegani heräävät kello kahden aikaan rukoilemaan ja syömään aamulla, menevät takaisin nukkumaan pariksi tunniksi, heräävät töihin ja ovat siellä kello kolmeen asti, sitten odottavat pari tuntia illallista.
Toimistossa tankkaan vettä ja hörpin kahvia aina kuin kollegani lähtee pois huoneesta. Hotkin lounasta vaivihkaa sisäpihalla. Kaikki ovat väsyneitä, kukaan ei jaksa keskittyä mihinkään kunnolla, mikä on ihan ymmärrettävää.
Yksi afgaaninaiskollegani avautui siitä, kuinka Ramadan (tai Ramazan kuten täällä päin sanotaan) on todella epäreilu naisille: kun naiset pääsevät töistä kotiin, heillä alkaa uusi työpäivä kun pitää valmistella kotia ja ruokaa iftar-illallista varten. Tuplataakka, siitä ei pääse eroon. Miehet voivat vain odotella illallisen saapumista, mutta naiset kokkaavat supernälkäisinä ja janoisina. Kun ehdotan, että mitä jos miehet ottaisivat myös osaa illallisen valmisteluun ja auttaisivat tasapuolisesti, saan takaisin vain hämmentyneitä katseita.
Salaista tankkailua toimistossa. |