SOCIAL MEDIA

Tuesday, 29 August 2017

Elämäni rentouttavimmat 12 tuntia

Elämä Afganistanissa, tai välillä tuntuu että maailmassa ylipäätään, vaatii pientä taukoa aina silloin tälloin, jotta pää pysyy kasassa. Maria Veitola kirjoitti tärkeän instapäivityksen, jossa kertoi että oli pakko lähteä mökille päiväksi, jotta pää ei hajoa paineiden alla -- "Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä."

Itse koin tällaisen rauhallisuuden retriitin, hemmottelupaussin, kauan kaivatun tauon, vähän aikaa sitten Jordaniassa.

Elämäni rentouttavimmat 12 tuntia, kiitos Mövenpick Resort & Spa Dead Sea, joka tarjosi hotellihuoneen sitä vastaan, että kirjoitan kokemuksistani blogissa.



12 tunnin tehorentoutus:


Kello 11:30 – työmatkani päättyi Ammanissa Jordaniassa, taksikuski hakee minut Ammanin keskustasta ja suuntaamme kohti Mövenpickin Resort & Spa Dead Sea –hotellia, joka on noin 45 minuutin ajomatkan päässä.

12.15 – saavun Mövenpickiin ja jossain ”perinteisessä asussa” oleva mies tuo minulle tervetuliaisjuoman, joka on kirpeä ja raikas. Tämä on ehkä ärsyttävintä monissa huippuhotelleissa eri lomakohteissa – ”perinteiset” kostyymit aulatyypeillä – woooow, täällähän on niin autenttinen fiilis (not). Mutta drinkki oli hyvä.

12:30 pääsen huoneeseeni, jossa fiilistelen kaikkea aika täysillä. Olin odottanut ihan perushuonetta, mutta respa antoi minulle Premium Pool View -huoneen, joka on yksi parhaimmista huoneista, joissa olen ikinä yöpynyt. Ja siis rakastan viiden tähden hotelleja hemmotteluun, joten olen yöpynyt monissa. Huoneessa on ihana sisustus ja värit, puisia, jordanialaisia huonekaluja ja oma terassi!

Tällaista on vain pakko rakastaa:

Oma terassi.
Terassin näkymät.





Huone on siitä spesiaali, että se sijaitsee resortin hiljaisella alueella, jossa vain aikuiset saavat yöpyä. Alueella on oma jättimäinen uima-allas. Tällaiselle hiljaisuutta arvostavalle soolomatkailijalle hyvä, mutta alueella oli myös paljon häämatkaansa viettäviä pareja.

Henkilökunta oli jättänyt myös mukavat terkut – hedelmiä, ihanan Trinitae-merkin kylpysuolaa ja söpön viestin. Jos muuten ikinä olette Ammanissa, käykää ihmeessä Trinitaen myymälässä Rainbow Streetin lähellä – upea paikka kauniilla näköalalla, ja kauppa myy mitä ihanimpia itsetehtyjä saippuoita, huonetuoksuja, voiteita, mutanaamioita ja kuorintavoiteita.



Visiitin päätarkoitus on vihdoin, ensimmäistä kertaa elämässäni, päästä kokeilemaan Kuolleessameressä uimista. Siispä suuntasin kohti merta, kun sain lopetettua huoneen fiilistelyn.



14:15 Aurinko paahtaa täysillä. En suosittele visiittiä heinäkuussa, vaan myöhemmin syksyllä tai aikaisin keväällä, paitsi jos fanittaa täysillä ahdistavan kuumaa ilmaa, jatkuvaa hikipisaroiden pyyhkimistä, ja tunnetta että kohta ehkä pyörtyy.










14:30 Meressä uiminen on outo mutta ihana kokemus. Hotellilla on oma ranta, josta oli helppo pulahtaa mereen. Hotelli myös tarjoaa rannalla Kuolleenmeren mutaa, jota saa kauhoa saviastiasta käsin ja levittää mutanaamion koko kropalle ennen uimista.

Kuolleenmeren noviisina en tietenkään tajunnut, miten siinä kuuluu käyttäytyä, ja aloin uida sammakkoa eteenpäin, tajutakseni että se on mahdotonta. Yksi ystävällinen nainen huomautti, että homma sujuu ainoastaan selällään. Se oli totta, sillä jos yrittää uida ”oikeinpäin”, kaatuu varmasti eteenpäin tai sivuttain. Pulikoin selälläni ehkä vartin, kunnes luovutin kuumuudelle ja menin takaisin sisään.



15:05 Katson Netflixistä Designated Survivor –sarjaa, syön sipsejä ja juon ilmaisen minibaarin limsaa. Tilaan huonepalvelusta noin 10 dollarin meze-lautasen, ja se on taivaallinen, kaikkia lempiruokiani samalla tarjottimella:




17:00 menen uimaan privaattiuima-altaaseen, joka on suoraan hotellihuoneen ulkopuolella. Uimisen aikana saan usein hyviä ideoita ja mieleni rauhoittuu, kuten taas nyt.

18:20 lähden takaisin koittamaan Kuolluttamerta auringonlaskun aikaan. Kannatti.



Toivon, että joku olisi selittänyt Kuolleenmeren ABC-säännöt ennen sinne menemistäni. Tiesin että vesi on tosi suolaista, mutta en ollenkaan käsittänyt, että se maistuu ja tuntuu suolahapolta. Oli tietenkin pakko maistaa sitä – toivon että olisin jättänyt tämän kokeilun väliin, sillä vesi maistui kamalalta ja polttavalta. Jätin aurinkolasit rannalle, nostin käteni merestä ja muutama pisara vettä meni silmiini. Olin sokea noin viisi minuuttia ja yritin olla panikoimatta. Onneksi näköaisti palasi juuri ennen auringonlaskua:








20:05 Tilaan baarista lasin valkoviiniä ja fiilistelen sen kanssa auringonlaskun jälkimaininkeja ja luen kirjaa. Innoissani tilasin jordanialaista viiniä, mutta on pakko tunnustaa, että se ei maistu kovin hyvälle (kokeilin monia laatuja). Mutta hyvä kuva siitä kuitenkin tuli:



20:45 Kävelen ympäri hotellin massiivista aluetta ja palaan huoneeseen toiselle uima-allas uinnille, tällä kertaa pimeässä.



21:30 Palaan Netflixin pariin ja tilaan kaksi lasia viiniä lisää, vaikka tiedän ettei se maistu hyvältä. Johti silti hyvään fiilikseen.

23:30 Taksi hakee ja vie lentokentälle.

Kiitos Jordania, ehkä nähdään vielä!

Jakakaa tekin tehokkaimmiksi kokemanne pikarentoutumisvinkit – mökki, sauna, metsä, meri, ravintola, hostelli, laituri, luksushotelli, laiva, mikä, missä?

Edessä on pitkä Eid-al-Adha viikonloppu, jonka aion viettää ystävien kanssa Beirutissa ihanassa Airbnb-asunnossa rentoutuen ja paljon mezejä ja hummusta syöden.

Eid mubarak!

Friday, 24 March 2017

Kahvilat ja muut maailman ihanimmat itsestäänselvyydet

Olen ollut vähän yli viikon lomalla Euroopassa. Tuntuu siltä, että olisin ollut lomalla jo kuukauden. Kun joku päivä lähden Kabulista lopullisesti, pelkään yhtä asiaa: että pienet asiat eivät enää tunnu niin upeilta, kuin nyt.

Yksi parhaimmista aamiaisista ikinä, Berliinissä, Betty'n Caty Prenzlauer Bergissä eilen.
Cafe Anna Blume tänään Berliinin auringonpaisteessa.

Varsovan Cafe Kulturalnan vessan lattia.
Olen asunut Kabulissa melkein neljä vuotta, mutta fiilistelen vieläkin elämän pieniä asioita jokaisella lomallani. Esimerkiksi sitä, että kaduilla voi kävellä ilman sen suurempaa huolta kidnappauksista tai pommeista. Kahviloita, joita on joka puolella, ja joihin voi vain kävellä sisään ja hengata vapaasti niin kauan kuin haluaa. Hanavettä. Ihanaa järjestelmällisyyden tunnetta liikennevaloissa, kun kaikki odottavat vihreää. Kauppoja, joissa myydään kymmeniä eri viinejä ja juustoja, ja olen ihan vapaa valitsemaan, mitä haluan. Sekoan aina jokaisessa supermarketissa ulkomailla. Hummusta, jukurttia, tuoreita marjoja, avokadoja, limejä, Ben & Jerrysiä, kunnon leipää, eri sipsejä kuin Doritos tai Lays! Paratiisi.

Krakovan Cytat-kahvilassa jaetaan myös elämänviisauksia hyvän juustokakun kylkeen.

Kreuzbergin kukkia.

Muroja hostellissa viime viikolla - kuin matkustaisi ajassa taaksepäin kymmenen vuotta.

Ihana Cafe Camelot Krakovassa.

Kun tekee kello 1 yöllä mieli savulohta ja leipää ja sekin on mahdollista.

Jossain Krakovan ja Varsovan välissä.
Leipä ja viini, 2.80 euroa Krakovan Literarni Kavarnassa.

Näkymät vessan ikkunasta baarissa Hampurin Reeperbahnilla eilen.

Saksassa on niin hyvät limsat ettei oikeastaan ole mitään syytä juoda alkoholia.
Viimeisen viikon aikana olen kulkenut Krakovassa, Varsovassa, Hampurissa ja Berliinissä. Enimmäkseen huumaannun niistä pienistä jutuista. Ne kaikki tuntuvat vieläkin niin isoilta.

Krakovassa viime viikolla olin yhtenä sateisena päivänä kuudessa kahvilassa ennen kuin kello oli edes kuusi iltapäivällä. Jokainen niistä oli ihana.

Mutta mitä tapahtuu, kun joskus palaan ns. normaaliin elämään? Pelkään sitä tunnetta, että kaikki tuntuu itsestäänselvyydeltä ja normaalilta, sellaiselta jokapäiväiseltä arjelta, joka ei enää sytytä samoja, vahvoja rakkaudentunteita supermarketin vihanneshyllyllä.

Haluan vaan tulevaisuudessakin rakastaa jokaista marketin hummusrasiaa niin kuin se olisi elämäni viimeinen.

Saturday, 18 February 2017

Ökyviikonloppu

Monilla Kabulissa asuvilla ulkomaalaisilla on tapana mennä Dubaihin rentoutuslomalle, tai shoppailemaan pekonia ja alkoholia. Olen asunut täällä aika kauan, enkä ollut ikinä käynyt Dubaissa, paitsi pitkillä layovereilla ja hakemassa viisumia. Vietin pari viikkoa sitten viikonlopun kaverini kanssa Dubaissa - en erityisesti edes pidä paikasta, mutta tämä tuli tarpeeseen.

Menopaluu FlyDubai-lentoyhtiöllä Kabulista Dubaihin maksaa noin 350 euroa ja matka kestää 3 tuntia. Hyvä onni ei ollut läsnä lähtöpäivänä, sillä päädyimme odottamaan Kabulin lentokentällä 10 tuntia. Sään vuoksi kone lähti Dubaista Kabuliin monta tuntia myöhässä. Olisi varmaan ollut ihan järkevää tarkistaa tämä asia netistä ennen kuin lähdimme lentokentälle, mutta siitä tuli kuitenkin ihan ikimuistoiset 10 tuntia. 10 tuntia, jotka saivat Dubain luksuksen tuntumaan vielä enemmän luksukselta. Kun lentokenttämies vihdoin kuulutti, että boarding FlyDubai, huudahdin riemusta.

Odotus.
Dubaissa yövyimme Le Royal Meridien Beach Resort & Spa -hotellissa, joka on yksi upeimmista hotelleista, jossa olen ikinä ollut. Näkymä parvekkeelta oli tämä:



Hotellissa on oma yksityinen hiekkaranta, monia ravintoloita, baari, uima-allas, spa, ja kaikkea mitä yleensä voi tarvita tai haluta.

Perjantaibrunssit ovat suosittuja Dubaissa. Melkein kaksi vuotta sitten olin brunssilla japanilaistyylisessä Nobussa, ja paikasta tuli heti lempiravintolani koko maailmassa. Se on älyttömän kallis - brunssi sisältäen kaiken proseccon, viinin ja cocktailit, mitä jaksaa juoda, maksaa 150 euroa + tippi. Mutta ruoka, tunnelma ja palvelu on ihan mielettömän hyvää (viivyimme 4 tuntia) ja tämä brunssi ei unohdu ikinä. Kulutan paljon mieluummin rahaa ruokaan ja ravintoloihin kuin vaikka merkkivaatteisiin, spa-hoitoihin tai kosmetologilla käymiseen.






Paras annos Nobussa, Black Cod Yuzu Miso



Paprikasushia! Niin punaista ja kaunista, näyttää ihan kalalta.
Kurkku-sake-cocktail ja joku punainen drinkki.



Neljän tunnin prosecco- ja sushiövereiden jälkeen matka jatkui kohti Dubai Mallia - mielettömän kokoinen ostoskeskus, jossa eksyn joka kerta. Siellä on yksi kiva ravintola, johon menen aina siellä ollessani - Social House, jonka terassilta on upeat näkymät:



Koko lauantain vietin rannalla ja luin kirjaa - Nainen junassa. Aika jännä, paitsi arvasin jo puolivälissä kuka on murhaaja. En ole iso biitsi-fani, mutta päivän tai pari osaan nauttia. Kävin uimassa monta kertaa ja nautin siitä, että sain olla yksin mojitojen ja kirjani kanssa. Yksin biitsillä hengailussa on tosin se huono puoli, että mietin koko ajan, koska joku pöllii rahani ja kännykkäni, kun pulikoin aalloissa.












Koska 10-tuntinen lentokenttäodottelu söi koko torstain, miniloma jäi vain kahden päivän pituiseksi. Lento lähti Dubaista kello 4 aamuyöllä. Kun heräsin lentokoneessa, ajattelin, että nyt saavutaan Kabuliin. Kapteeni ilmoittikin että laskeudumme Peshawariin, Pakistaniin. Vietimme mukavat 3 tuntia Peshawarin kentällä, kunnes sää Kabulissa selkeni.

Matkan alku ja loppu eivät menneet ihan kuten suunniteltu,  mutta kaksi päivää siinä keskellä olivat aika hauskoja, kaiken vaivan ja rahan arvoista. Nyt Dubai on nähty ja koettu, ei tarvitse mennä enää uudestaan. Paitsi ehkä Nobuun. Sinne voisin mennä aina ja ikuisesti.

Peshawarin yllätyspysäkki.
Friday, 14 October 2016

Päivä Pisassa

Olen viettänyt mitä kauneimman päivän Pisassa. Olen matkalla Toscanan maaseudulla pidettävään retriittiin, jossa joogataan, tehdään kuntopiirejä, patikointia ja viininmaistelumatkoja. Siis ihan minulle tehty matkapaketti, jonka joku sielunsisar on punonut yhteen.


Pisassa on tänään satanut kaatamalla ja ukkostanut kunnolla. Silti täällä on kaunista - itse asiassa rakastan sadetta ja sen fiilistä enemmän kuin mitään muita säätiloja. Kabulissa ei sada melkein koskaan.





Ehdin neljän tunnin aikana käydä kolmessa eri kahvilassa. Tein kuten kuulemma paikallisten kuuluu, eli join macchiatoni seisaaltaan tiskillä. Se ei kuitenkaan vaan ole yhtä kivaa kuin pöytään istuminen ja fiilistely, mutta ihan tehokasta.



Pisan torni on yksi niitä maailman nähtävyyksiä, jonka olen aina halunnut nähdä. Nyt kun näin sen, fiilis oli aika neutraali. Ihan kiva torni, se on vinossa. Ei saanut aikaan wow-efektiä, jonka kuvittelin. 

Tässä muut top 3 maailman turistinähtävyydet, jotka eivät vaan iskenyt kuten toivoin:

1) Mona Lisa Louvressa kun olin 16. Se on niin pieni, lasin ja kymmenien turistien kameroiden takana. Eikä edes oikeastaan kovin kaunis taideteos. Mistä kaikki häly?

2) Angkor Wat Kambodzassa. Ensimmäinen kivirakennelma oli hieno, mutta 40-asteen helteessä muutaman tunnin kuluttua näitä temppeleitä kierrellen, ne näyttivät vain kivikasoilta. Halusin vain kevätkääryleen ja margaritan.

3) Stonehenge - kiviä kasassa, pikatien varrella. Maaginen tunnelma.

Onko teillä kokemuksia paikoista, joiden pitäisi olla mahtavia, mutta ne eivät sittenkään tunnu oikein miltään? 

Tai ehkä olen liikaa nähnyt, sisäisesti kuollut mulkvisti, joka ei osaa enää arvostaa kaikkea upeutta, jonka näkee.


Tätä arvostin: sateen ja ukkosen ääni Pisan tornia vastapäätä olevan hotellin parvekkeen raosta, lasi chiantia ja sipsejä.