Perjantaibrunssi ja perjantaipommi

Brunssilla taas! Mikään ei aloita viikonloppua paremmin kuin itsetehty hillo tuollaisissa söpöissä pikkupurkeissa. Ja vastaleivottu apple turnover ja suklaarulla.

Samaan aikaan kun murustelin valkoista leipää ja sokerileivoksia valkoiselle pellavapöytäliinalle, kaupungin toisella puolella räjähti itsemurhapommittajan magneettipommi. Hilloa ja pommeja, Kabulin karmivia vastakohtia.

WC-riemua

Kirjoitin vähän aikaa sitten kaipaamistani asioista, ja yksi niistä oli vessa, joka vetää paperit. Olen Kabulissa oivaltanut jotain olennaista: yksi elämän ihanuuksista on se, että on olemassa valkoinen puhdas posliinikulho, johon saa tehdä tarpeensa, laittaa paperit sinne sisälle, painaa nappia ja sitten vesi vie kaiken mennessään. Aika ihmeellistä. Ensimmäinen Kabulissa kohtaamani asia oli lentokentän kyykkyvessa: lattialla oleva reikä, jonka sisus ja reunat olivat täynnä kakkaa.

Lentokentän jälkeen en ole kyykkyvessoja kohdannut. Monissa normivessoissa paperit pitää laittaa roskakoriin, koska muuten vessa ei vedä ja vesi nousee pelottavan korkealle. Se on todella ihanaa, kun ulkona on 35 astetta, sisällä ei ole ilmastointia, ja käytetyt vessapaperit muhivat muovikorissa. Onneksi roskiksissa on yleensä kannet.

Toinen vessariemun aihe: ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on oma vessa! Olen asunut koko aikuisikäni kimppakämpissä, joissa vessa on ollut yhteinen. Vieläkin asun kimppakämpässä, mutta - oma vessa! Siis kylppäri, jota kukaan muu ei käytä, josta kukaan ei pölli sampoota ja joka on vain kolmen askeleen päässä sängystä. Ja siihen pönttöön saa laittaa myös paperia. Mitään ei nouse ylös, kaikki menee alas. Muuta en voi pyytää, asiat ovat aika hyvin. Arjen luksusta.

Oma suihku!

Eid Mubarak ja hei hei Ramadan!

Nyt juhlitaan Eid al-Fitriä, massiivista juhlaa. 30 päivää kestänyt Ramadanin paastokausi on ohi ja tänä viikonloppuna muslimit rukoilevat, syövät hyvin, käyvät kylässä naapureilla ja sukulaisilla, antavat ja ottavat vastaan lahjoja ja toivottavat kaikille Eid Mubarak, hyvää Eidiä.

Eidiin kuuluu myös hyväntekeväisyys ja rahan antaminen köyhille. Töissä kaikki siivoojat, kuskit, puutarhurit ja ovimiehet saivat mehevät bonukset, joihin kerättiin rahaa ylimmältä johdolta ja ulkomaalaisilta työntekijöiltä. Myös kotona annoin omat bonukseni ovimiehille ja siivoojille, näiden ihanan näköisten keksien kera:

Oli mielenkiintoista seurata Ramadania täällä. Töissä melkein kaikki paastosivat, ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ne, jotka eivät osallistuneet, saivat aika tylyä palautetta. Monet olivat syvästi loukkaantuneita, kun nuori afgaanipoika söi ulkomaalaisten kanssa pitsaa lounaalla. Poika oli todella rohkea, mutta hänen käytöksensä oli aika suora fuck you guys -kannanotto, tai niin sen monet ainakin ottivat. Jotkut kuulemma raivosivat asiasta jopa viitaten siihen, kuinka ainakin Talibanin aikana hänet olisi hakattu kunnolla. Poika oli rohkea, mutta ehkä myös hieman tyhmän rohkea.

Toinen kollega ei paastonnut, mutta esitti silti paastoavansa, jotta välttyisi uhittelulta eikä menettäisi kasvojaan työyhteisössä. Hän totesi ymmärtäneensä jo vuosia sitten, että on helpompi muuttaa maahan, jonka arvot ovat lähempänä omiaan, kuin yrittää muuttaa kaikkia ympärillään ja saada ihmisiä ymmärtämään omaa näkökantaansa. Viisaita sanoja, ajattelin. Mutta samalla ajattelin kuinka surullista se on, että miehen pitää muuttaa Amerikkaan, jotta saa syödä ja olla syömättä rauhassa silloin kuin haluaa.

Tämän juhlan aikana iloitsen siitä, kun muut syövät hyvin. Ruoka tekee onnelliseksi, varsinkin keksit.
Eid Mubarak!