Best Sandwich ja häät Intiassa

Olen hengissä! Vaikka epäröin aluksi KamAir-lentoyhtiöllä lentämistä, koska se on EU:n lentokoneiden mustalla listalla, kaikki on hyvin. Lentokone oli itse asiassa aivan mainio - puhdas ja tilava, näkymät oli hienot ja ilmaista ruokaakin sai. Ja ei mitä vain ruokaa, vaan best sandwiches.

Afganistanin yllä on kaunista.

Parhaaseen sämpylään kuuluu siis suolakurkkuja, nahistunutta salaattia ja ranskalaisia sekä epäilyttävän näköinen kanasalamisiivu, jonka poistatin heti.

Lentopelko oli siis turhaa. En osannut odottaa, millainen hullu pyöritys meitä odotti Jaipurissa. Joka yö noin neljä tuntia unta, joka päivä kaksi hääseremoniaa, joihin piti tälläytyä kunnolla ja laittaa päälle intialaiset bling bling -releet.

Tärkeimmät asiat ensin. Vihaan McDonaldsia noin yleensä, mutta Intiassa olen koukussa sen McSpicy Paneer -burgereihin. Rapeaksi paistettua paneer-juustoa sämpylän välissä chilimajoneesilla - voittaa tuon ylläolevan best sandwichin 10-0.





Häiden ensimmäisessä seremoniassa tehtiin perinteistä hennataidetta käsiin:

Siitä tuli hieno, paitsi haalenneena se näyttää siltä kuin olisin unohtanut pestä käteni pariin päivään.

Ja kaikki häissä oli niin pirun kaunista:

Baarimikot järjestivät tulishown:

Seremonioita oli kolmena päivänä melko non-stoppina, mutta muutama tunti oli aikaa nähdä myös Jaipuria. Onneksi olen käynyt jo aikaisemmin, joten hätäilyturismi ei harmittanut niin paljon.

Hyvä reissu, hyvät häät, ihana Intia, mutta hyvä olla taas Kabulissa.

Lehmä rentoutuu Jaipurin pinkissä kaupungissa.

Tämäkin tuli nähtyä jo toiseen kertaan, ohan se nätti.

Musta lista, mutta Intia odottaa!

Varo näitä lentoyhtiöitä - liki 300 nimen musta lista. Näin uutisoi Iltalehti tänään. Päätin viime hetkellä lähteä ex-kollegan häihin Intian Jaipuriin. Lento lähtee huomenna, ja tietysti lentokone on Mustalla Listalla. Kaikki Afganistanin lentokoneet ovat tuolla listalla, joten jos tottelee turvamääräyksiä ei täältä pääse ikinä mihinkään. Lennän KamAirilla ensin Mazar-i-Sharifiin, jossa HS:n mukaan suomalaissotilaita kohti ammuttiin tänään aamupäivällä. Sieltä lento jatkuu kohti Delhiä.

Delhin maustemarkkinoilla.

Tätä on jo ollutkin ikävä!

Koska viimeisen viikon aikana ei ole oikein mikään mennyt putkeen, mietin, ovatkohan nämä Hesarin ja Iltiksen uutiset joku merkki että ei kannata lähteä. Toivotaan että ei!

Olen aika innoissani ensimmäisistä intialaisista häistä. Tänään kävin ostamassa bling bling -afgaanimekon häiden ensimmäiselle päivälle. Intiassa häät kestävät ikuisuuden - osallistun kolmeen eri seremoniaan, joissa kaikissa pitää olla eri asu täynnä värejä ja blingiä ja Bollywood-meininkiä. Olen myös innoissani siitä, että pääsen taas Intiaan. Asuin Delhissä puoli vuotta kaksi vuotta sitten, se oli ihana kaupunki. Aluksi ihan kamala, mutta vähän ajan kuluttua aika symppis. Viime viikon tapahtumien jälkeen on mukava päästä pois vähäksi aikaa, kävellä vapaasti kadulla ja mennä ravintolaan syömään kasviskormaa ilman suurempaa paniikkia.

21 elämää

21 ihmistä kuoli perjantaina kun Taliban hyökkäsi suosittuun ravintolaan. Se on isoin isku ja menetys ulkomaalaisille työntekijöille Kabulissa sen jälkeen kuin sota alkoi vuonna 2001. Kaikki ovat järkyttyneitä, tapahtumia on vaikea ymmärtää.

Kelaan päässäni, miten syön rakastamassani ravintolassa hummusta ja pitaa, kauhon päälle vähän tabboulehia, ja yhtäkkiä ulkona räjähtää ja pian sisään ryntää kaksi miestä AK-47 -kiväärit käsissä ja alkavat ampua ihan jokaista. Miehillä on mukanaan karttoja ja energiajuomia. He ampuvat niin kauan, että kaikki ruokailijat ovat kuolleet. Pakenen pöydän alle, kun en muutakaan voi. Ei armoa, vaan Talibanin "marttyyritaistelijat" eivät säästä henkeäkään, koska kyseessä on Talibanin virallisen tiedottajan mukaan "ulkomaalaiset tunkeilijat".

Ruumiit makavat pöytien alla verta valuen. Joku laittaa kuvan myöhemmin Twitteriin. Näen kuvasta tutun ravintolan kaluston, puumateriaalin, tutun tuolin. Tuolla istuin monta kertaa. Mutta en perjantaina, ja nyt olen vielä tässä.

Libanonilaisen ravintolan herkkuja - puolet näistä on tuotu pöytään pyytämättä, ilmaiseksi. Raflan omistaja kuoli hyökkäyksessä, suojellessaan asiakkaita. Kuva: Sini 1001 Kabul

Olutta kahvikupista. Taverna-ravintolassa tarjoiltiin alkoholia, yksi syy jonka Taliban mainitsi selittäessään hyökkäystä. Kuva: Sini 1001 Kabul

Talibanin virallinen puhemies, joka on myös Twitterissä, kertoo maailmalle, että isku oli täysin oikeutettu koska Taverna-ravintolassa oli ulkomaalaisia ja siellä tarjoiltiin alkoholia -  invaders used to dine with booze and liquor in the plenty.

Tiedottaja myös väittää, että isku olisi kostoisku kaksi päivää aiemmin tapahtuneelle ISAF-joukkojen iskulle, jossa kuoli myös afgaanisiviilejä. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että Taliban-verkosto voisi suunnitella näin mittavan operaation vain kahdessa päivässä. Hyvää ja asiallista analyysiä hyökkäyksestä löytyy Täällä

Mitä tämä tarkoittaa ulkomaalaisille työntekijöille Kabulissa? Töissä pidettiin tänään kriisipalaveri, ja parhaillaan mietitään, tehdäänkö meille uusia liikkumisrajoituksia. Monet organisaatiot varmasti lyhentävät jo entiseltään minimaalista listaa sallituista ravintoloista ja paikoista. Meille tulee kotiin uusi hälytyskello, jota vartijat voivat soittaa jos jotain tapahtuu portilla. Meidän liikkumisesta tullaan pitämään koko ajan kirjaa. Loppujen lopuksi tällaiset turvamenetelmät eivät auta merkittävästi - kyse on tuurista, väärässä paikassa väärään aikaan. Menin ravintolan ohi kaksi tuntia ennen räjähdystä. Pomoni söi siellä illallisensa ja lähti pois puoli tuntia ennen terroristien sisääntuloa. Mitä jos kokeilla olisi kestänyt kauemmin valmistaa ruoka? Mitä jos hän olisi vielä ottanut toisen teen? Mitä jos?

Kukaan ei halua mennä tällä hetkellä ravintoloihin ja take away -firmoilla menee hyvin. Minun on vaikea nukkua, sillä herään monta kertaa yössä erilaisiin ääniin, joiden kuvittelevan olevan pommi tai sisään päässyt terroristi. Kun koirat alkavat haukkua kello neljä yöllä, mietin kuka on ulkona ja miten pääsen pakoon. Ikkunoissakin on nyt kalterit, joten en ainakaan siitä.

Pelko varmasti hälvenee ajan kanssa, Kabul palaa "normaaliin". Aion mennä vielä ravintoloihin, mutta valitsen ravintolat paremmin - pienempiä, tuntemattomampia ravintoloita. Niin kuin afgaanit ovat sanoneet viime aikoina, if we lived in fear, we couldn't live at all. Elää pitää.