Jotkut ovat sanoneet kommenttiboxissa, että heitä kiinnostaisi tietää mitä kuuluu normaaliin päivääni. Ja teitä kaikkia, joita ei kiinnosta - kerron silti!
Keskiviikon aikataulu:
7:50: Herätys, 50 minuuttia liian myöhään niin kuin useimpina aamuina. Ripsaria ja kajalia naamaan, vaatteet päälle (olin valinnut ne jo edellisenä iltana, jotta säästyy aikaa)
8:00 Aamupalaksi kaurapuuroa maapähkinävoilla, kiivi, masalateetä, vitamiinijuoma. Luen sähköposteja ja lehtiä netissä.
8:25 Pakettiauto lähtee kohti toimistoa. Automatkalla puhutaan muun muassa seuraavan viikonlopun menoista, mennään ehkä Kabulin masentavaan eläintarhaan.
8:40 Töissä. Koordinoin päivän tehtävät tiimin jäsenten kesken. Kahvia, että pystyn heräämään. Luen sähköposteja ja valmistelen muistiinpanoja päivän tärkeää kokousta varten.
9:15 Kohti Yhdysvaltojen suurlähetystöä työtapaamiseen. Lähetystö on Kabulin vaarallisimpia paikkoja, sinne ei ole kovin kiva mennä. Siellä ei varmaan olisi myös kovin kiva työskennellä, sillä työntekijät eivät saa mennä mihinkään Kabulissa, ei edes ravintoloihin. Lähetystön sisällä on Pizza Hut ja Burger King. Turvatarkastukset kestivät 50 minuuttia.
10:30 Kokous lähetystössä projektiemme kehityksestä ja uusista ideoista ja tulevasta suunnasta. Lähetystön vessa oli hieno: puhdas, saippualla ja vessapaperilla varusteltu.
13:00 Kokous on vihdoin päättynyt ja kuolen nälkään. Pizza Hut oli kätevä, kuudella dollarilla minikokoinen kasvispizza. Siinä oli sieniä, pettymys.
13:30 Takaisin toimistolla, valmistelen seuraavaa kokousta varten ja teen työaikataulua treenausprojektille.
14:30 Taas kokous. Koko päivä on kokous.
16:00 KOKOUS. Tiimikokous ulkomaalaisten kesken liittyen turvallisuuteen ja keskustelua siitä, mitä voisimme tehdä turvallisuuden parantamiseksi kotona ja töissä. Evakuointisuunnitelma esitellään pian. Jotkut haluavat mennä töihin eri autoilla, jotta reitti ja auto ei olisi helposti tunnistettavissa. Pakoreitti talostamme esitellään.
17:15 Kokous ohi ja työpäivä periaatteessa ohi, mutta nyt alkaa vasta oikea työpäivä, koska muu päivä on mennyt kokouksissa. Valmistelen PowerPoint esitelmän seuraavalle päivälle, teen kalenteriaikataulun projektille, valmistelen tiimin loppuviikon työsuunnitelmat, oikoluen yhden dokumentin, juon kaksi kokista (sitä oikeaa kokista, enkä yleensä koskaan juo sitä. Aina Coke Zeroa, en tiedä mitä tapahtui).
20:15 Lähden kotiin päin, ulkona sataa lunta! Ensimmäinen kerta, kun näen lumisadetta Kabulissa.
20:45 Illalliseksi kaksi päivää vanhaa intialaista takeaway-ruokaa, kadai paneer ja malai kofta, nammm:
Katson jakson Homelandia, johon olen nyt koukussa. Ihanaa nähdä Claire Danesia, Niin sanottu elämäni -sarjasta on liian kauan, oli ikävä.
21:15 Juoruilua kämppisten kanssa, pari työsähköpostia, blogien ja uutisten lukemista. Skypetän nettipankkipalveluun Englannissa tiliasioiden selvittämiseksi. Sähkökatkos, joten puhelu loppui siihen.
22:05 Menen talon katolle ottamaan valokuvia lumisesta ja pimeästä Kabulista, se on kaunis.
22:55 Valitsen vaatteet huomiselle. Kuppi teetä, lisää blogeja, skypeilyä kämppiksen kanssa ja uutisia, nukkumaan. Hyvää yötä.
Keskiviikon aikataulu:
7:50: Herätys, 50 minuuttia liian myöhään niin kuin useimpina aamuina. Ripsaria ja kajalia naamaan, vaatteet päälle (olin valinnut ne jo edellisenä iltana, jotta säästyy aikaa)
8:00 Aamupalaksi kaurapuuroa maapähkinävoilla, kiivi, masalateetä, vitamiinijuoma. Luen sähköposteja ja lehtiä netissä.
8:25 Pakettiauto lähtee kohti toimistoa. Automatkalla puhutaan muun muassa seuraavan viikonlopun menoista, mennään ehkä Kabulin masentavaan eläintarhaan.
8:40 Töissä. Koordinoin päivän tehtävät tiimin jäsenten kesken. Kahvia, että pystyn heräämään. Luen sähköposteja ja valmistelen muistiinpanoja päivän tärkeää kokousta varten.
9:15 Kohti Yhdysvaltojen suurlähetystöä työtapaamiseen. Lähetystö on Kabulin vaarallisimpia paikkoja, sinne ei ole kovin kiva mennä. Siellä ei varmaan olisi myös kovin kiva työskennellä, sillä työntekijät eivät saa mennä mihinkään Kabulissa, ei edes ravintoloihin. Lähetystön sisällä on Pizza Hut ja Burger King. Turvatarkastukset kestivät 50 minuuttia.
10:30 Kokous lähetystössä projektiemme kehityksestä ja uusista ideoista ja tulevasta suunnasta. Lähetystön vessa oli hieno: puhdas, saippualla ja vessapaperilla varusteltu.
13:00 Kokous on vihdoin päättynyt ja kuolen nälkään. Pizza Hut oli kätevä, kuudella dollarilla minikokoinen kasvispizza. Siinä oli sieniä, pettymys.
13:30 Takaisin toimistolla, valmistelen seuraavaa kokousta varten ja teen työaikataulua treenausprojektille.
14:30 Taas kokous. Koko päivä on kokous.
16:00 KOKOUS. Tiimikokous ulkomaalaisten kesken liittyen turvallisuuteen ja keskustelua siitä, mitä voisimme tehdä turvallisuuden parantamiseksi kotona ja töissä. Evakuointisuunnitelma esitellään pian. Jotkut haluavat mennä töihin eri autoilla, jotta reitti ja auto ei olisi helposti tunnistettavissa. Pakoreitti talostamme esitellään.
17:15 Kokous ohi ja työpäivä periaatteessa ohi, mutta nyt alkaa vasta oikea työpäivä, koska muu päivä on mennyt kokouksissa. Valmistelen PowerPoint esitelmän seuraavalle päivälle, teen kalenteriaikataulun projektille, valmistelen tiimin loppuviikon työsuunnitelmat, oikoluen yhden dokumentin, juon kaksi kokista (sitä oikeaa kokista, enkä yleensä koskaan juo sitä. Aina Coke Zeroa, en tiedä mitä tapahtui).
20:15 Lähden kotiin päin, ulkona sataa lunta! Ensimmäinen kerta, kun näen lumisadetta Kabulissa.
20:45 Illalliseksi kaksi päivää vanhaa intialaista takeaway-ruokaa, kadai paneer ja malai kofta, nammm:
Katson jakson Homelandia, johon olen nyt koukussa. Ihanaa nähdä Claire Danesia, Niin sanottu elämäni -sarjasta on liian kauan, oli ikävä.
21:15 Juoruilua kämppisten kanssa, pari työsähköpostia, blogien ja uutisten lukemista. Skypetän nettipankkipalveluun Englannissa tiliasioiden selvittämiseksi. Sähkökatkos, joten puhelu loppui siihen.
22:05 Menen talon katolle ottamaan valokuvia lumisesta ja pimeästä Kabulista, se on kaunis.
22:55 Valitsen vaatteet huomiselle. Kuppi teetä, lisää blogeja, skypeilyä kämppiksen kanssa ja uutisia, nukkumaan. Hyvää yötä.
Oli kiva lukea tälläisiä "arkipäiväisiä" kuulumisia vaikka sun arkipäivä hieman erilainen kuin monen muun! Olen itseasiassa juuri itsekin kirjoittelemassa samanlaista postausta :D
ReplyDeleteKiitos kommentista! Kiva kuulla että nämä jutut kiinnostaa, viikonlopun postaus olisikin vähän erilainen.
DeleteMielenkiintoista ! Blogisi on muutenkin todella mielenkiintoinen, kiva että jaksat päivitellä - ja pysyhän turvassa :)
ReplyDeleteKiitti Zella! :)
DeleteMielenkiintoinen postaus :)
ReplyDeleteAika pitkät työpäivät sulla vaan, ei käy kateeksi :p
Kiitti Blueferry! Tämä päivä oli aika pitkä, yleensä siis tulen töihin n klo 8:30 ja viideltä voi lähteä, yleensä siinä kuuden aikaan. Joskus menee kahdeksaan, harvoin sen yli.
DeleteMielenkiintoinen postaus, arkipaivajuttuja ois kiva lukea enemman kin :) ja vaikka lisaa intialaisista haista - vaik mul on paljon intialaisia kavereita en o ikina kaynyt sellaisissa haissa. Eipa silti, on nuo muutkin postauksesi ollut tosi mielenkiintoisia :)
ReplyDeletekiitti! kirjoitan pian afgaanihäistä, joissa olin, nekin oli aika mielenkiintoiset :)
DeleteKiva kuulla minkälaisista asioista päiväsi koostuu. Näköjään sitä samaa palaverimaratonia mitä täälläkin :) Mutta sinulla huikeasti pidempi työpäivä. Onko viikonloput siis vapaat vai pitääkö lauantainakin mennä töihin?
ReplyDeleteSuurin osa kokouksista on aika turhia. Päivä ei aina ole näin pitkä, yleensä noin puoli ysistä kuuteen, viideltä voisi jo lähteä. Usein on kuitenkin töitä myös viikonloppuna. Viikonloppu täällä on perjantai ja lauantai, eli NYT! :)
DeleteKiva postaus, kiitos, muutenkin blogiasi on mielenkiintoista lukea. Aikamoista elämää siellä, hattua nostan teille kaikille, jotka jaksatte elää kaiken turvattomuuden keskellä.
ReplyDeleteKiitos Madame Kissankulma! Kiva että olet lukemassa, ja hauska tietää että ihmisiä kiinnostaa tämmönen arki.
DeleteVilkas päivä täytyy sanoa. Lukiessani ajattelin, että onneksi olen täällä. Saa kulkea vapaasti eikä tarvitse miettiä pakosuunnitelmia. Myös minä nostan hattua sinulle, että siellä olet!
ReplyDeleteKiitti Sari! Tämä päivä oli kyllä aika kiireinen, ei aina tarvitse olla noin myöhään. Esim tänään viikonlopun kunniaksi ajattelin lähteä jo viiden maissa :) mutta silti on paljon töitä kasaantunut myös viikonlopulle..
DeleteHei. Minkälaiset vapaa-ajan harrastukset teillä siellä on? Onko mahdollisuuksia lenkkeillä ulkona, käydä salilla ja jumpissa, elokuvissa? Kyläilettekö ystävien luona? Minkälaiset asunnot teillä on?
ReplyDeleteTodella mielenkiintoista lukea arjesta Kabulissa!
Moikka, täällä voi tehdä aika paljon kaikenlaista, ulos ei kyllä voi mennä lenkkeileen kun siellä ei saisi oikein kävelläkään hirveesti. Meillä on kotona juoksumatto, jota en käytä koska en pidä juoksemisesta. Käyn muutaman kerran viikossa YK:lla kuntopiirissä ja uimassa.
DeleteElokuvateattereita on kova ikävä, täällä on vain yksi leffateatteri, johon vain miehet voi mennä ja siellä näytetään vain Bollywoodia. Ystävien luona voi käydä, ja ravintoloissa ja ostoksilla myös. Asunto on kiva, asun kämppisten ja kollegoiden kanssa, meillä on kaikilla omat huoneet ja kylppärit, keittiö ja olohuone jaetaan. Meillä on myös kolme koiraa, ne on söpöjä (useimmiten).
Tällaisia arkipäivän kuulumisia on aina kiva lukea ja todella mielenkiintoisia lukea niin erilaisesta arjesta, jossa joutuu päivittäin miettimään turvallisuusasioita, jotka meille monelle ovat niin itsestäänselvyyksiä. Löysin blogisi vasta hetki sitten, mutta tykkään lukea elämästäsi siellä! :)
ReplyDeleteHei Riia, kiitos mukavasta kommentista! Se täällä asumisessa on kyllä loistavaa, että arvostaa ihan uudella tavalla joitain asioita, kuten puhdasta ilmaa, rauhaa, ja kadulla kävelemistä.
DeleteOi miten mielenkiintoinen blogi! Löysin tämän muutamia päiviä sitten, luin kaikki tekstisi ja jään varmasti seuraamaan. Tämä on hieno tapa selkeyttää mielikuvaa Kabulin arjesta, josta ei tiedä paljoakaan. On hassua miten epärealistisia mielikuvia erilaisista paikoista voikin olla pelkän uutisoinnin perusteella.
ReplyDeleteHienoa, että jaksat ja uskallat olla siellä ja olet valmis uhraamaan osan omista vapauksistasi, jotta afganistanilaisilla olisi näkyvissä vaikka vain pieni häivähdys toivoa tulevaisuudessa. Jäin eilen pohtimaan millaista olisi itsellä vastaavassa tilanteessa ja kaikkein eniten jäin miettimään lähtisinkö mieluummin yksin vai puolisoni kanssa. Tuntuisi nimittäin niin hurjalta miettiä siellä toisenkin ihmisen turvallisuutta jatkuvasti. Vaikka toisia voi varmasti miettiä vain rajallisesti, että jaksaa itse. Pysäytti kyllä miettimään miten onnellisia saamme olla Suomessa, kun niin perustavanlaatuista asiaa kuin oma turvallisuus ei tarvitse miettiä päivittäin.
Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää sinne! Pysy turvassa ja nauti mielenkiintoisesta työstäsi!
t. Niina
Moi Niina ja kiitos mukavasta kommentista! Kiva että löysit tänne.
DeleteTäällä olisi varmasti todella paljon helpompaa olla puolison kanssa kuin yksin - yksinolevia naisia kummastellaan ja useimpien mielestä on aika järkkyä etten ole naimisissa. Olisi paljon helpompi myös kulkea ympäriinsä täällä jos olisi joku miespuolinen koko ajan mukana.
Suomen ja länsimaiden suhteellinen turvallisuus on kyllä hieno asia, olen aina lomalla ihan fiiliksissä siitä, että saan kävellä vapaasti kaduilla, mennä kahviloihin ja pukeutua niin kuin haluan.