SOCIAL MEDIA

Saturday 16 September 2017

Ghorilainen mikropenis

Kuulin vähän aikaa sitten yhden älyttömimmistä tositarinoista ikinä. Olin illallisella miespuolisten kollegoideni kanssa hienossa hotellissa. Ruuan jälkeen menimme hotellin kattoterassille nauttimaan muutaman tuopillisen vihreää teetä. Vihreä tee + valot kaupungin yllä on näköjään resepti levottomiin, unohtumattomiin tarinatuokioihin.



Puheenaiheena oli Afganstanissa sallittu polygamia, eli miehien mahdollisuus mennä naimisiin enemmän kuin yhden naisen kanssa samaan aikaan. Keskustelu siirtyi siihen, miten vaikea naisten on saada avioero Afganistanissa. Miehet voivat erota naisista sanomalla vain 3 kertaa "eroan sinusta", sillä siisti. Naisille avioero on monissa paikoissa mahdotonta. Avioeroon pitää olla joku tietty ja tarkka "syy", kuten miehen parantumaton sairaus tai että mies ei pysty elättämään naista. Sharia-laissa on säädelty myös muita päteviä avioeron syitä, kuten jos vaikka mies antaa luvan avioeroon, jos mies menee pitkälle matkalle ilman vaimon lupaa tai jos mies pakottaa naisen tekemään "epämoraalisia tekoja".

Avioero ei yleensä ole naisen valinta, kuten ei moni muukaan asia Afganistanissa.



Tämän valaisevan teehetken edetessä opin, että mikropenis on myös ihan validi avioeron syy.

No, ei tietenkään sharia-lain tai muun lain edessä, mutta tämä tarina on silti tosi. Kollegani tiesi afgaanimiehen, jonka vaimo halusi avioeron, koska miehellä oli aivan liian pieni penis. Siis kuulemma mikropenis.

Kun miespuoliset kollegani voivat vapautuneesti puhua keskuudessani mikropeniksistä, tiedän, että olen päässyt aika pitkälle tässä luottamuksenluomishommassa. Mies vähän punasteli kertoessaan juttua, mutta se oli kuitenkin hänen mielestään niin hyvä anekdootti, ettei hän malttanut olla jakamattakaan. Kun hän pääsi kunnolla vauhtiin, jutun kertomista vaikeutti se, että mies oli tukahtua naurusta ja haukkoi monessa kohdassa lisähappea.

Vuosi oli siis 2002, paikka Ghorin maakunta, ja nainen ei hyväksynyt miestään siipaksi kun hääyönä koko totuus valkeni hänelle. Nainen meni paikallisen ghorilaisen sotilaskomentajan ja kyläyhteisön johtomiehen puheille, vaatien avioeroa. Sotilaskomentaja vaati, että mies tuodaan paikalle kyläneuvoston eteen, jotta he voisivat tarkistaa, puhuuko nainen totta. Komentaja halusi miehen pudottavan housut alas neuvoston edessä, jotta asiaan saataisiin reilu, faktoihin perustuva päätös. Aviomies ei suostunut, ja kun sotilaskomentaja pysyi vaatimuksessaan, mies pakeni vähin äänin länsirajan yli Iraniin. Häntä ei ole nähty sen jälkeen. Nainen oli vapaa.



Juttu oli niin älytön, että epäilin sen paikkansapitävyyttä. Ihan totta se kuulemma on - mies tuntee vieläkin ihmisiä tästä ghorilaisesta kylästä, joka ei unohda juttua ikinä. Ex-aviomies on vieläkin maanpaossa Iranissa.

Liian monta kupillista vihreää teetä kattoterassilla, ja nyt olen tätäkin tietoa ja kokemusta rikkaampi.
Ja tiedän myös, että olen luonut niin hyvät suhteet kollegoihini, että he voivat vaivatta sanoa seurassani "mikropenis", googlailla siitä kuvia ja kierrättää mikropenis-iPhonea koko pöytäseurueen kesken, välillä lisää teetä kaataen.

Se on isoa se.


10 comments :

  1. Kommentoinkohan ensimmäistä kertaa, vaikka olen lukenut blogiasi vuosia - sitä arvostaen ja kunnioittaen. Täällä pienen pojan äiti. Pojan, joka on syntynyt mikropeniksen kanssa. Pienen pojan, joka jo nyt 5-vuotiaana on surullinen, kun pippeli on niin pieni eikä tunnu kasvavan samaa vauhtia kuin poika muuten. Pojan, joka odottaa, että kun on koululainen/teini/aikuinen, niin sitten se pippeli on kuin veljellä tai isällä - vaikka näin ei tule olemaan. Täällä äiti, joka _aina_ rakastellessa miettii, että poikansa ei ikinä kykene tuottamaan tätä nautintoa kenellekään toiselle. Tämä tekstisi oli todella surullista. Mietin aina näiden äärellä, että miten se pippeli voikaan loppujen lopuksi merkitä niin paljon. Ihminen itse kun ei voi sille mitään. Toivon, että joku ihminen joskus tulevaisuudessa näkisi pojassani sen ihanan ja mahtavan tyypin, jonka mekin hänessä näemme eikä antaisi mikropeniksen estää pysyvää ihmissuhdetta häneen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä tekstisi sai minut unettomaksi ja jatkan vielä (tiedostaen, että olen nyt se henkilö, joka provosoituu yhdestä blogitekstistä...). Poikamme unelmoi, että hänestä tulee isona isä. Muutamaa vuotta vanhempi veljensä unelmoi palomiehen/poliisin/jalkapallotuomarin ammattista eikä voisi vähät välittää tytöistä, vauvoista, lastensaannista tai naimisiinmenosta. Mutta poika, jollan on mikropenis pohtii viikottain millaisen vaimon toivoisi tai voiko saada lapsia (ilman, että tietää kytköstä pienempään todennäköisyyteensä saada biologisia lapsia), miten kauniisti hoivaisi vauvaa ja millä edellytyksillä perhettä voi perustaa. Sydämeeni sattuu, kun en voi suoraan sanoa, että voi kun vain löytäisit joskus ihmisen, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet - kaikki muu järjestyy sitten. Jokaisen nuoren miehen kohdalla, jonka luen/kuulen tehneen itsemurhan, mietin, voisiko se tulevaisuudessa olla minun poikani, jolle joku on nauranut ja tuottanut siten tuskaa.

      Jotenkin kuvittelin, että kun taistelet sellaisten ihmisten oikeuksista, joille biologia on määrännyt naissukupuolen, niin olisit osoittanut suivaitsemattomuutesi ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin kohdistuvaan syrjintään. Sen sijaan lankesit siihen illuusioon, jota miehet ympäri maailmaa ylläpitävät: että itsellä olisi isompi kuin muilla ja että se määrittäisi, kuinka hyvä mies on.

      Delete
    2. Hei, tekstissä ei mitenkään pilkata mikropeniksiä eikä sen tarkoitus ollut mitenkään antaa sellaista vaikutelmaa. Kuten allaoleva anonyymi kommentoi, juttu liittyy enemmän siihen, miten käsittämättömältä tuntuu, että maassa, jossa naisilla ei ole melkein mitään oikeuksia, on olemassa tällainen anekdootti että nainen on saanut avioeron tällä perusteella. Tässäkään tilanteessa nainen ei saanut vapaasti valita avioeroa - mies olisi voinut myöntää avioeron, mutta ei suostunut, vaan pakeni mieluummin Iranin eikä ole tullut sen jälkeen takaisin. Ja juuri lähinnä se pointti, miten miespuoliset afgaanikollegani voivat jutella tällaisesta hyvin herkästä aiheesta minun läsnäollessa. Sanan "penis", oli se sitten minkäkokoinen tahansa, sanominen naisten keskuudessa on hyvin harvinaista. Toivon teille ja koko perheelle kaikkea hyvää!

      Delete
    3. Jäin miettimään miten 5-vuotias poika voi pohtia tuollaisia asioita. 5-vuotias voi vertailla kokoa veljien tai isän pippeliin, mutta en millään jaksa uskoa, että 5-vuotias osaisi miettiä isäksi tulemista tai lasten saantia. Uskoisin, että nämä ovat äidin mietteitä tai sitten niistä on puhuttu lapsen kuullen. Kaikilla ei myöskään pippeli ole pitkä roikotin vaan joillakin on luonnostaan (geeneissä) levossa pieni nysä, joka kasvaa seisoessaan, jolloin on varhaista tietää, mikä 5-vuotiaan tilanne tulee olemaan murrosiän kasvun jälkeen. Jos mikropenis on diagnosoitu, on olemassa myös hormonaalisia hoitoja, joilla kokoa voidaan kasvattaa.

      Delete
    4. Hei viimeisin anonyymi, voin vain todeta, että viisivuotias poika osaa vallan helposti unelmoida isyydestä ja omasta perheestä sitten aikuisena ja samaan hengenvetoon todeta, kuinka silti asuu omassa kotona äitin ja isän kanssa. Näin ainakin meillä, perhettä pohditaan paljon ja kotileikki on kai yksi ikuinen aikaa kestävä leikki lasten kesken.

      Myötätunnon osoittaminen tuntuu olevan vaikea laji. Minä ymmärrän ensimmäisen anonyymin tuntemuksia oikein hyvin, siskoni on kehitysvammainen ja itseäni viiltää todella syvältä kun sanaa vammainen käytetään haukkumiseen, mutta yritän aina ajatella, että se kertoo enemmän haukkujan maailman kapeakatseisuudesta kuin tietämyksestä.

      Ensimmäiselle kommentoijalle haluan toivottaa kaikkea hyvää, onneksi pojallasi on kaltaisesi äiti, jolla on rohkeutta puolustaa lastansa.

      Delete
    5. Ehkäpä lapset ovat sitten kehittyneempiä nykyään kuin silloin, kun omat poikani olivat pieniä tai kotileikkejä ei ehkä leikitty, koska oli vaan rämäpäisiä poikia. En tarkoittanut kommenttiani pahalla vaan se perustui omakohtaisiin kokemuksiini, koska poikieni pippeleitä on myös mittailtu lääkärissä heidän ollessaan pieniä. Kuitenkin heistä on kasvanut onnellisia aikuisia, elämässä pärjänneitä ja toinen heistä on jo perustanut perheenkin. Pippelien koosta ei ole keskusteltu sitten murrosiän, joten olettaisin, että kaikki on päällisin puolin kunnossa :) Ymmärrän kyllä ensimmäisen kommentoijan ja jenniuun huolet ja osaan osoittaa myötatuntoa teille molemmille huolissanne. Pojillani on useita neurologisia diagnooseja ja pippeliasia on näistä ollut se pienin huolenaihe. Kaikkea hyvää teille molemmille ja läheisillenne! Koettakaa jaksaa elämässänne!

      Delete
    6. Oikeastaan tästä jutusta voi myös lukea rivien välistä sen, että Afganistanissa naisena olo on äärimmäisen kontrolloitua, mutta myös miehillä on hyvinkin kapea muottinsa, johon on parempi sopia. En tosiaan ole Afganistanin asiantuntija, mutta tunnistan maailmassa kyllä sellaisen miehen roolin, jossa miehen on oltava iso siitossonni, joks örisee ja karjuu.

      Delete
  2. Mietin pitkään mitä vastaisin ensimmäiselle Anonyymille. Kieltämättä ensimmäiset ajatukset olivat tasoa "voi hyvänen aika mikä mielensäpahoittaja!"

    Sitten äitinä yritin laittaa itseni hänen asemaansa ja tämä antoi vähän uutta perspektiiviä ajatuksiini.

    Blogiteksti ei käsittele mikropeniksiä tai naura niille. Teksti käsittelee Sinin ja kollegojen suhteen tasoa, sekä sen varjolla kertoo tapauksesta, jossa mikropenis on ollut syy avioeroon. Mielestäni kuitenkin vaikka tapaus on huvittava, ei se ole huvittava koska "haha mikropenis!" vaan juuri sen kulttuurillisen kontrastin takia: paikassa jossa ei naisilla juuri ole oikeuksia, voivat naiset kuitenkin tällaiseen asiaan vedoten vaatia eroa.

    Mielestäni sinä äitinä otit nyt tekstin henkilökohtaisesti ja tavalla, jollaisen sitä ei oltu tarkoitettu. Mutta tästä en sinua voi moittia. Niin olisin varmaan tehnyt tilanteessasi minäkin.

    Sinin "kouluttaminen" ihmisoikeuksien vaalimisesta menee nyt kuitenkin yli. Tosiasia on se, että maailmassa ei ihan kaikkea voi varoa mitenkään ja aina joku voi pahoittaa mielensä. Tulkitsit kirjoituksen omien tunteittesi sävyttämä..

    En tähän aikaan yöstä osaa muotoilla sanomaani haluamallani hienotunteisuudella, joten sanon mitä ajattelen:

    Et voi loukkaantua joka kerta jos mikropeniksistä puhutaan jossakin yhteydessä edes etäisesti huvittuneena. Tässä tekstissä ei naurettu itse ilmiölle, joten mielestäni syyllistävä ja liiankin henkilökohtainen purkautumisesi on nyt väärässä paikassa.

    Kaikkea hyvää teille ja pojallesi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, kiitos kommentista, juuri samoja pointteja kirjoitin ylläolevaan. Tarkoitus ei missään nimessä ole loukata tai nauraa mikropeniksille millään lailla. Jaan tässä blogissa kaikenlaisia juttuja, jotkut vakavampia, jotkut eivät niinkään vakavia. Tämä juttu liittyi enemmän siihen, miten käsittämön koko tarina on, koska naiset eivät yleensä saa avioeroa helposti, kun taas miehille riittää että he vain ilmoittavat ääneen erosta. Mitään syitä ei tarvita. Pointti oli tosiaan myös se, miten on myös hienoa huomata, että kollegani eivät enää hirveästi sensuroi puheitaan kun olen seurueessa.

      Delete
  3. Olipas sinulla tällä kerralla vaikea aihe, kun sai tänne kommenttikenttään melkoisen "myrskyn". Minä ymmärsin hyvin, mistä kirjoitit ja miten iso asia siellä Afganistanissa on tuo luottamus mies- ja naiskollegojen välillä. Mutta ymmärrän toisaalta myös äitiä, joka jutun luettuaan luki sen toisella tavalla kuin me, joille asia ei ole samalla tavalla henkilökohtainen kuin hänelle ja perheelleen. Uskon kuitenkin, että hänenkin lapsensa selviytyy elämässään ihan hyvin ja ehkä 15 vuoden kuluttua ollaan tällaisten asioiden suhteen taas ihan eri hoitomahdollisuuksissa mitä nyt. Hyvää jatkoa Sinille ja nimettömänä kommentoineille.

    ReplyDelete