SOCIAL MEDIA

Monday 27 May 2019

Pari sanaa introverteistä

Kuten viime postauksessa kerroin, jutut jatkuvat mutta pienillä muutoksilla. Tervetuloa siis uuteen blogiini -

Landing Solo!

Se ei ole vielä valmis, mutta ei kai mikään oikein koskaan ole, joten päätin silti aloittaa sen kirjoittamisen. Sivun nimi muuttuu kohta muotoon www.landingsolo.com, toivottavasti löydät tänne uudestaan.

Teemat vaihtelevat, mutta kirjoitan kaikesta, mitä elämääni noin yleensä kuuluu - eli matkustelua, nykyistä asuinmaatani Georgiaa, taloani ja sen sisustusta ja remppaamista Suomessa meren rannalla, joogaa, yleistä hyvinvointia ja elämän kivoja juttuja.

Välillä parasta on vain istua tämän kotini laiturin päässä, katsella ohi lainehtivia joutsenia ja toivoa, etteivät linnut kakkaa päälle.
Blogin nimi tulee siitä, että rakastan maasta toiseen matkaamista, ja yksinoloa. En sillä lailla surullisesti, että en omistaisi yhtään ihania ystäviä tai perhettä, joiden kanssa viettää aikaa. Tykkään matkustella yksin, työskennellä yksin (ryhmätyöt ovat olleet ala-asteelta asti horroria), käydä elokuvissa yksin, meditoida, kävellä kaupungilla yksin, juoda cocktaileja ja syödä oliiveja yksin, kuten juuri nyt tätä postausta kirjoittaessani tbililäisen hotellin aulabaarissa tavallisena iltapäivänä.

Rakastan perhettäni ja ystäviäni, mutta olen hyvin syvästi textbook case introvertti. Jos vietän aikaa ihmisjoukossa tai enemmän kuin muutaman ihmisen kanssa kerrallaan, väsyn helposti ja tarvitsen omaa aikaa akkujen lataamiseksi. En kestä pinnallista smalltalkia (vaikka olen toki hyvä siinä), ja sana networking saa minussa aikaan väristyksiä, pahoja sellaisia.



Olen havainnut (koska introvertit havaitsevat paljon kaikenlaista), että monille yksinolo ja omasta seurasta nauttiminen on todella vaikeaa. Ja en viittaa tällä vain spesiaalikeisseihin kuten Temppareiden Iiroon*, vaan ihan tavallisiin ihmisiin ympärilläni. Yksinolo pelottaa tai vaivaannuttaa monia. Yksin syöminen, oleminen, tekeminen on jotenkin noloa tai ei-toivottua. Yhteiskunta tietenkin tukee ekstroverttiä lähestymistapaaa elämään - menestyneet ihmiset ovat näkyviä, kuuluvia ja meneviä tyyppejä.

Olen usein yksin, mutta tosi harvoin yksinäinen. Näiden välillä on iso ero. Yksin oleminen ja unelmien toteuttaminen yksin vaatii kuitenkin rohkeutta, minkä olen vasta pikkuhiljaa alkanut ymmärtää. Yksi haave, joka minulla oli pitkään, oli omistaa kesämökki, paikka, johon kutsua perhettä ja ystäviä ja jota kutsua kodiksi. Mietin aina, että "sitten joskus", kun olen vanhempi ja minulla on oma perhe. Mutta tajusin että nyt on parempi aika kuin myöhemmin, ja osaan ostaa ja handlata omakotitalon myös ihan yksin.

Niin totta.
Yksinoleminen ja omasta seurasta nauttiminen on aika timanttista. Vietät itsesi kanssa kuitenkin suuremman osan elämästäsi, joten siitä on hyvä myös nauttia. Ja siinä ei myös ole mitään vikaa, että olen usein hiljaisempi kuin muut, vietän bileissä usein eniten aikaa kissan kanssa, voin katsella sadetta tunteja tylsistymättä, siirrän itseni usein pois tilanteista, jotka vaativat tyhjänpäiväistä jäpättämistä, ja usein parasta mitä tiedän, on vetäytyä sohvalleni Netflixin, takeaway-ruuan (internetillä, ei puhelimella tilatun), ja viinin kanssa.

Tämä kuvaa sielunmaisemaani aika sataprosenttisesti:


Any soulmates out there?


* Ole onnellinen, jos et tiedä mihin tämä referenssi viittaa.

2 comments :

  1. en tunne referenssiä, toivoin jo että sitä avattaisiin jossain kohtaa, mutta loppukommenttisi mukaan ehkä parempi sitten että ei. samaistun todella paljon tähän introverttipostaukseen.

    näin eilen instagrammissa loistavan kuvan, siinä oli teksti näin:

    John Lennon: Imagine all the people...
    Introvert: Oh god no.

    hehe. Kiva kun kirjoitat taas ja uusi blogi näyttää tosi hienolta! Olen seurannut jo pidemmän aikaa Kabulin tarinoita ja kiva jatkaa täälläkin!

    ReplyDelete
  2. Hei ihanaa että kirjoitat taas!! Ja joo, tunnistan todellakin itseni tästä tekstistä - Myers–Briggsin testin (joka ei tietenkään voi koko totuutta kertoa blabla) mukaan oon jopa 90% introvertti, ja sen kyllä itsestäni tunnistan :D

    ReplyDelete