Tänään oli mielenkiintoinen autoreissu ministeriöstä töihin. Aloin kyselemään kuskilta ja kollegoiltani, olivatko he Kabulissa Talibanin aikaan 1996-2001. Kuski oli täällä osan ajasta ja osan Saudi-Arabiassa. Hän sanoi itse asiassa olevansa Taliban - I'm just a little bit of Taliban, hän sanoi naureskellen.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö hypätä autosta pois. Tyyppi mitä ilmeisemmin kuitenkin puoliksi vitsaili, ja sanoi että on Talibanien kanssa joistain asioista samaa mieltä. Mietin, miten kukaan voi olla heidän kanssaan samaa mieltä mistään. No, kuulemma turvallisuusasoista. Olen kuullut saman selityksen myös muilta afgaaneilta. Talibanin aikaan kaupunki oli suhteellisen turvallinen paikka, ei ollut älämölöä ja varkauksia. Se johtui lähinnä siitä, että Taliban piiskasi ihmisiä kaduilla ja hakkasi kädet irti varkailta. Kun kysyin, oliko tämä sittenkään niin hienoa, jotain oli ehkä lost in translation koska kuski vain kohautti hartioitaan. Kysyin myös, että jos hän on Taliban, miksi hän on töissä ulkomaalaisten kanssa. Ei ole muitakaan töitä tarjolla. Fair enough.*
Oli mielenkiintoista kuulla heidän tarinoitaan Talibanien ajasta ja siitä hulluudesta. Koko juttu lähti siitä liikkeelle, että katsoin auton C-kasettivehjettä, ja muistin, kuinka Taliban ei hyväksynyt minkäänlaista musiikkia. Autoja kuulemma tarkastettiin tiheään, ja checkpointeilla Talibanit repivät kasetin magneettista nauhaa irti ja ripustivat sitä puihin ja pensaisiin, ikään kuin varoitukseksi muille. Häissäkään ei kuulemma saanut olla musiikkia. Jos jossain häissä soitettiin musiikkia ja Taliban kuuli, vieraat hakattiin. Jos parta ei ollut niin pitkä, että se mahtui nyrkin väliin, miehet hakattiin.
Kun kuuntelee näitä juttuja ja tajuaa että siitä on vain 15 vuotta aikaa, on vaikea olla täysin pessimistinen tämän maan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kaikki naiset eivät pukeudu burkaan, monet naiset saavat käydä töissä, naiset saavat kävellä kadulla ilman miespuolista sukulaista, miehet saavat ajaa partansa jos huvittaa, ja osa-aikatalibankuskini saa luukuttaa täysillä kasettisoittimesta bollywoodmusiikkia ja pashtopoppia. Hän voi vitsailla Talibanista. Kehitystä.
*Ei kannata huolestua siellä (varsinkaan äitin) olen melko varma että kuski on vaan huumorimiehiä, oikein ihana tyyppi.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö hypätä autosta pois. Tyyppi mitä ilmeisemmin kuitenkin puoliksi vitsaili, ja sanoi että on Talibanien kanssa joistain asioista samaa mieltä. Mietin, miten kukaan voi olla heidän kanssaan samaa mieltä mistään. No, kuulemma turvallisuusasoista. Olen kuullut saman selityksen myös muilta afgaaneilta. Talibanin aikaan kaupunki oli suhteellisen turvallinen paikka, ei ollut älämölöä ja varkauksia. Se johtui lähinnä siitä, että Taliban piiskasi ihmisiä kaduilla ja hakkasi kädet irti varkailta. Kun kysyin, oliko tämä sittenkään niin hienoa, jotain oli ehkä lost in translation koska kuski vain kohautti hartioitaan. Kysyin myös, että jos hän on Taliban, miksi hän on töissä ulkomaalaisten kanssa. Ei ole muitakaan töitä tarjolla. Fair enough.*
 |
| Kabul viime viikonloppuna |
Kun kuuntelee näitä juttuja ja tajuaa että siitä on vain 15 vuotta aikaa, on vaikea olla täysin pessimistinen tämän maan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kaikki naiset eivät pukeudu burkaan, monet naiset saavat käydä töissä, naiset saavat kävellä kadulla ilman miespuolista sukulaista, miehet saavat ajaa partansa jos huvittaa, ja osa-aikatalibankuskini saa luukuttaa täysillä kasettisoittimesta bollywoodmusiikkia ja pashtopoppia. Hän voi vitsailla Talibanista. Kehitystä.
*Ei kannata huolestua siellä (varsinkaan äitin) olen melko varma että kuski on vaan huumorimiehiä, oikein ihana tyyppi.
