Teheranin tunnelmat

Anteeksi hiljaiselo, viimeiset viikot ovat olleet aika hektisiä. Jos kuuntelit edelliset kahvihetkiterveiseni, tiedät etten ole enää Kabulissa. Jatkan silti kirjoittamista eri paikoista, joissa olen - ehkä vielä taas jonain päivänä Kabulissa! Afganistanista on myös tulossa lisää kirjoituksia, jotka ovat vielä luonnoksina, sekä päässä että blogin kansiossa.

Nyt kuitenkin vähän tunnelmia Teheranista, jossa olen nyt. Vietän täällä muutaman viikon opiskelemassa farsin (persian, darin) kieltä Teheranin yliopistossa. Eli uusia tuulia elämässä – täytin juuri 31, ja olen taas opiskelija! Siitä on melkein 10 vuotta kun vietin Erasmus-vaihto-oppilasvuoden Prahassa – tulee täällä Teheranissa samat, nostalgian kultaamat muistot mieleen.

Postimuseo Teheranissa. En ole varma miten vasemmalla olevat kiväärit liittyvät teemaan.

Teheranissa on mieletön tunnelma. En tiedä Iranista paljoakaan, ja maasta on uutisten perusteella tullut vain hyvin negatiivinen käsitys. Olen tavannut viime vuosien aikana kuitenkin monia ihania iranilaisia, joten olen saanut vähän paremman käsityksen millaista täällä oikeasti on ja kipinän nähdä paikka itse. Aika moni kauhisteli päätöstäni matkustaa Iraniin, mutta totuus on aika kaukana yleisistä kauhukuvitelmista tästä maasta.

Tasan seitsemän päivää tässä kaupungissa, ja olen ehtinyt tehdä jo vaikka mitä. Kuten: juoda kahvia Teheranin monissa ihanissa kahviloissa. Täällä baristoilla kestää tuskallisen kauan tehdä cappuccino (luentojen välisestä puolen tunnin tauosta menee aina 15 minuuttia kahvin odottamiseen), mutta se on melkein aina laatutavaraa:

Teherania ympäröi upeat vuoret, ja monet viettävät viikonloppujaan kiipeillen vuoristomaisemissa. Tein lyhyen kävelyn Darbandiin, josta vuoret alkavat. Paikka on täynnä söpöjä kahviloita, kioskeja ja ravintoloita. Täydellinen viikonloppuhengauskohde.

Yksi Darbandin söpö kahvila.

Teetä juodaan usein, eikä ihan perusmukeista. Tee makeutetaan pitkillä keltaisilla sokeritikkareilla (nabaat), joissa on sahramia.

Kävin tänään elokuvateatterissa katsomassa uuden iranilaisen elokuvan. Elokuvissa ei siis ole englanninkielistä tekstitystä, joten suurin osa elokuvan juonesta ja tarkoituksesta meni ohi, mutta ei se mitään. Tunnelma oli hyvä.

Kuuntelin perinteistä musiikkia iranilaisessa kodissa, johon kymmenet kerääntyivät kuuntelemaan eri instrumentteja, joiden nimiä en edes tiedä. Olen juonut teetä uusien ihanien ihmisten kanssa ja kävellyt muutaman kymmenen kilometriä. Opiskellut ahkerasti. Joogannut. Kierrellyt museoissa, markkinoilla ja moskeijoissa ja ihaillut naamiaisasuja kattoterassilla Halloween-bileissä.

Jalkoihin sattuu, mutta se ei haittaa – vapaus liikkua ja kulkea miten ja mihin vain haluan tuntuu Kabulin jälkeen hienolta.

Imamzadeh Saleh -moskeija Tajrishin aukiolla

Punajuurta katusnäkkinä, arvostan.

Nykyiset näkymät yliopistoasuntolakämppäni terassilta. Samanlaiset vuoret kuin Kabulissa, mutta muuten vähän eri meininki.

Vasta viikko, ja olen nyt jo vähän lääpällään tähän kaupunkiin.

Kahvihetki Kabulissa

Kahvihetkiä maailmalla -duo pyysi minua juttelemaan podcastiinsa elämästäni Kabulista. En tietenkään voinut kieltäytyä kun podcastin nimessä on jo kaksi elämäni lempiasioista - kahvihetket ja maailma. Jos kiinnostaa, voit kuunnella jutun täällä. Podcastissa on myös monia muita mielenkiintoisia tarinoita, kannattaa kuunnella myös näitä muita juttuja ihanista suomalaisista ulkomailla.

Viikon altaat

Rakastan uima-altaita. Missään muualla ei ajatukseni samaan aikaan juokse yhtä vapaasti ja mieli tyhjene kaikesta turhasta kuin kilometrin uinnilla. Tällä viikolla olen onnekkaana polskinut kolmessa altaassa.

1) Jalalabad

Kävin viime viikolla Jalalabadissa, itäisessä Nangarharin maakunnassa. Kaikki YK:n Jalalabadin leirissä vierailevat ovat aina todella innoissaan uima-altaasta. Niin minäkin, mutta valitettavasti jo toisena päivänä altaassa oli vain vähän vettä, paljon ötököitä ja joka puolella malariahyttysiä. Allas loi silti jonkinlaista ei-odotettua tunnelmaa, joka rauhoitti rankkojen työpäivien jälkeen, pakko myöntää.

2) New Delhi

Vietin viikonlopun New Delhissä, jossa sain kutsun ökyallasbileisiin, kuulemma Intian oikeuskanslerin omistamaan farmhouseen Delhin ulkopuolella. Olin kuullut ennen Delhin elitiin farmhouseista ja mielessäni oli kuva isoista maatilakartanoista, joissa on kanoja ja vuohia pellolla. No, tämä ei ollut ihan sellainen, mutta hulppea kuitenkin.

Joku täytti 30 vuotta, ja juhlat olivat mielettömät - talo kuin museo (arvo kuulemma yli 4 miljoonaa dollaria mikä on Intiassa älytöntä), oma DJ, huippumalleja, currybaari - ja mikä allas! Kello kolme ihmiset vihdoin hyppäsivät sinne uimaan, ja silloin lähdin nukkumaan.

Curryt! Näistä bileistä ei puuttunut mitään.

3) Kabul

Yksi Kabulin rutiineistani on käydä yhdessä YK:n leirissä uimassa. Tätä bunkkerissa olevaa miniallasta saa kauhoa aika monta kertaa edestakaisin että saa kilometrin täyteen, mutta 100% rentoutuminen on taattu.






Monessa maassa matkustaneena ja monta allasta nähneenä, en vieläkään ymmärrä miten monet ihmiset menevät suoraan uima-altaaseen ilman suihkussa käymistä. Tämä on karmivaa. Sanoisin, että noin 90% kavereistani vain riisuvat vaatteensa ja hyppäävät altaaseen (paitsi pohjoismaalaiset). Mitä ihmettä?

Kabulista saa tällä hetkellä mahtavia tuoremehuja - appelsiini, vesimeloni ja vihdoin taas granaattiomena, joka on sesongissa. 

Oikea sauna! Luksusta. 

Eilisen uinnin ja saunan jälkeen menin tapani mukaan haahuilemaan Kabulin keskustan supermarkettiin, joka on vieläkin yksi lempipaikoistani, varsinkin myöhään illalla kun siellä ei ole ketään.

Illalliseksi lämpimiä voileipiä sängyssä. Tuli ihan lapsuusmuistot mieleen - tästä puuttui vain viiden markan irtokarkkipussi, sellainen jossa on paljon kirpeitä hymynaamoja.