Teheranin tunnelmat

Anteeksi hiljaiselo, viimeiset viikot ovat olleet aika hektisiä. Jos kuuntelit edelliset kahvihetkiterveiseni, tiedät etten ole enää Kabulissa. Jatkan silti kirjoittamista eri paikoista, joissa olen - ehkä vielä taas jonain päivänä Kabulissa! Afganistanista on myös tulossa lisää kirjoituksia, jotka ovat vielä luonnoksina, sekä päässä että blogin kansiossa.

Nyt kuitenkin vähän tunnelmia Teheranista, jossa olen nyt. Vietän täällä muutaman viikon opiskelemassa farsin (persian, darin) kieltä Teheranin yliopistossa. Eli uusia tuulia elämässä – täytin juuri 31, ja olen taas opiskelija! Siitä on melkein 10 vuotta kun vietin Erasmus-vaihto-oppilasvuoden Prahassa – tulee täällä Teheranissa samat, nostalgian kultaamat muistot mieleen.

Postimuseo Teheranissa. En ole varma miten vasemmalla olevat kiväärit liittyvät teemaan.

Teheranissa on mieletön tunnelma. En tiedä Iranista paljoakaan, ja maasta on uutisten perusteella tullut vain hyvin negatiivinen käsitys. Olen tavannut viime vuosien aikana kuitenkin monia ihania iranilaisia, joten olen saanut vähän paremman käsityksen millaista täällä oikeasti on ja kipinän nähdä paikka itse. Aika moni kauhisteli päätöstäni matkustaa Iraniin, mutta totuus on aika kaukana yleisistä kauhukuvitelmista tästä maasta.

Tasan seitsemän päivää tässä kaupungissa, ja olen ehtinyt tehdä jo vaikka mitä. Kuten: juoda kahvia Teheranin monissa ihanissa kahviloissa. Täällä baristoilla kestää tuskallisen kauan tehdä cappuccino (luentojen välisestä puolen tunnin tauosta menee aina 15 minuuttia kahvin odottamiseen), mutta se on melkein aina laatutavaraa:

Teherania ympäröi upeat vuoret, ja monet viettävät viikonloppujaan kiipeillen vuoristomaisemissa. Tein lyhyen kävelyn Darbandiin, josta vuoret alkavat. Paikka on täynnä söpöjä kahviloita, kioskeja ja ravintoloita. Täydellinen viikonloppuhengauskohde.

Yksi Darbandin söpö kahvila.

Teetä juodaan usein, eikä ihan perusmukeista. Tee makeutetaan pitkillä keltaisilla sokeritikkareilla (nabaat), joissa on sahramia.

Kävin tänään elokuvateatterissa katsomassa uuden iranilaisen elokuvan. Elokuvissa ei siis ole englanninkielistä tekstitystä, joten suurin osa elokuvan juonesta ja tarkoituksesta meni ohi, mutta ei se mitään. Tunnelma oli hyvä.

Kuuntelin perinteistä musiikkia iranilaisessa kodissa, johon kymmenet kerääntyivät kuuntelemaan eri instrumentteja, joiden nimiä en edes tiedä. Olen juonut teetä uusien ihanien ihmisten kanssa ja kävellyt muutaman kymmenen kilometriä. Opiskellut ahkerasti. Joogannut. Kierrellyt museoissa, markkinoilla ja moskeijoissa ja ihaillut naamiaisasuja kattoterassilla Halloween-bileissä.

Jalkoihin sattuu, mutta se ei haittaa – vapaus liikkua ja kulkea miten ja mihin vain haluan tuntuu Kabulin jälkeen hienolta.

Imamzadeh Saleh -moskeija Tajrishin aukiolla

Punajuurta katusnäkkinä, arvostan.

Nykyiset näkymät yliopistoasuntolakämppäni terassilta. Samanlaiset vuoret kuin Kabulissa, mutta muuten vähän eri meininki.

Vasta viikko, ja olen nyt jo vähän lääpällään tähän kaupunkiin.