فارسی - eli miten opin uudet aakkoset 31-vuotiaana

Yksi elämäni suurimmista konkreettisista saavutuksista on varmasti tämä: opin kirjoittamaan ja lukemaan uudet aakkoset viidessä päivässä. Jos minulta olisi kysytty pari viikkoa sitten mitenköhän menisi, olisin sanonut että se on mahdotonta.



Mutta näköjään mikään ei ole mahdotonta, jos vaan laittaa tarpeeksi aikaa ja vaivaa asian eteen. Voilà, kirjoitin juuri tämän pätkän tekstiä, jossa kuvailen normaalia päivääni:




Tulin siis Iraniin opiskelemaan farsia, persian kieltä. Afganistanissa puhutaan daria, joka on melko samanlaista kuin farsi. Tai näin minulle ainakin aina sanottiin, mutta suurin osa parin viikon aikana oppimistani sanoista ovat täysin erilaisia näissä kahdessa kielessä.

Intensiivinen kielikurssini alkoi lauantaina, ja saavuin paikalle 15 minuuttia myöhässä, koska yliopistoon rekisteröinti kesti tunnin. Siinä vaiheessa 20 oppilasta oli jo opettelemassa farsin aakkosten kirjoittamista ja yksi pääkirjain, alef, oli mennyt jo ohi.

Ensimmäinen sivu.

Olin täysin pihalla tunneilla ensimmäisen viikon. En ollut ikinä edes yrittänyt opetella farsin aakkosia. Afganistanissa otin muutamia darin oppitunteja ja opiskelin itsekseni, mutta keskityin vain puhumiseen. Suurin osa Teheranin luokan muista oppilaista ymmärsi jo jotenkuten aakkoset, koska osasivat jonkun muun kielen, jota kirjoitetaan samoilla kirjaimilla (esimerkiksi arabia, urdu), tai olivat opiskelleet aakkosia itsekseen etukäteen.



Ensimmäistä kertaa elämässäni luokkahuoneessa olin enemmän pihalla kuin muut, mutta olin kerrankin paljon parempi puhumaan kieltä. Aina ennen olen osannut enemmän kirjoittaa ja lukea eri kieliä, enkä ole osannut uskaltanut puhua paljon.

Oi sitä riemua kun sain ostaa lyijykynän ja terottimen!

Aakkoset olivat mielestäni todella vaikeita muistaa ja sitten vielä kirjoittaa oikein. Aakkosista tekee vaikeamman myös se, että jokaisella aakkosella on muutama eri kirjoitustyyli, riippuen siitä missä kohtaa sanaa ne ovat - alussa, lopussa, keskellä, yhdessä muun sanan kanssa vai irrallaan. Oli myös vaikea muistaa, mitkä kirjaimet kirjoitetaan yhteen ja mitkä eivät voi yhdistyä toisiinsa. Jotkut voivat yhdistyä vasemmalta, jotkut oikealta. Monia vokaaleja ei kirjoiteta sanaan vaan ne pitäisi vain arvata tietää. Voi elämä. Yllättäen oikealta vasemmalle kirjoittaminen ja lukeminen ei ollutkaan kaikkein haastavin asia.



Ensimmäisen viikon aikana opiskelin paljon itsekseni asuntolassani. Kirjoittelin aakkosia paperille, äänsin niitä yksikseni, kirjoitin simppeleitä sanoja, katsoin YouTube-videoita aiheella Farsi for Children. Harjoittelin paljon.

Muistatteko nämä ekalta luokalta? Mahtaavaa tehdä näitä taas yli kolmekymppisenä.

Opin ensimmäisen aakkosen kolme viikkoa sitten ja nyt osaan jo lukea (hitaasti!) farsinkielisiä tekstejä ja kirjoittaa yksinkertaisia lauseita. Puhuminen on vieläkin päätavoitteeni, mutta on siistiä ymmärtää kirjoitettuja merkkejä kaduilla ja lukea peruslappusia.

Ensi viikolla on tentti - ihanaa! Joka päivä on läksyjä. Teen ne aina suurella motivaatiolla kahvilassa vohvelin tai kakun kanssa.



Kolmen viikon jälkeen osaan lukea yllä olevan tekstin ja ymmärrän myös mitä siinä sanotaan. Tiedän, ettei kotimaassani sovi olla liian ylpeä tai iloinen saavutuksistaan, mutta minä nyt olen. En ikinä ajatellut että osaisin tämän,  mutta osaan! Koska yritin! Olen ylpeä ja onnellinen siitä. .من خوشحال هستم