Yksi asia, joka saa vereni kiehumaan tässä maassa melko usein, on korruptio. Se on yleistä, se on joka puolella ja se vieläkin raivostuttaa ihan säännöllisin väliajoin.
Tänään paikallinen kollegani ilmoitti aamulla lähtevänsä Pakistanin suurlähetystöön. Kun hän tuli takaisin noin tunnin päästä, hän selitti kuinka lähetystön ulkona oli yli kilometrin mittainen jono. No, päästäkseen jonon ohi hän meni vartioivan poliisimiehen luokse, ja kysyi miten tämä voisi auttaa häntä tässä jonoasiassa. Kollegani tarjosi hänelle rahaa, jotta hänen ei tarvisi jonottaa. Poliisi pyysi 1500 afgaania (22 dollaria), mutta lopulta 500 afgaania kelpasi. Kollegani pääsi kilometrin mittaisen jonon ohi, sai passiasiansa hoidettua ja tuli takaisin toimistoon ennätysajassa.
Kollega kertoi tätä juttua minulle ihan innoissaan - onneksi ei tarvinnut jonottaa!
En ollut kovin innoissaan kuulemastani. Sanoin kollegalleni, että se on väärin ja virkamiehille ei saa tarjota rahaa palveluksia vastaan. Laki on sama kaikille. Jos saavuit niin myöhään, sinun pitää jonottaa kuten muutkin. VARSINKIN koska olet YK:n työntekijä. YK:n työntekijät ovat kansainvälisiä virkamiehiä ja heitä sitoo tietyt normit ja säännöt ihan siviilielämässäkin. Puhumattakaan siitä, että tyyppi meni hoitamaan tätä passi- ja lahjomisasiaa työajallaan.
Kollegani kyllä
tietää, ettei se ihan reilua ole, mutta ei myöskään olisi halunnut jonottaa jonossa tunteja muiden tavoin. Hän sanoi, että jonottavat ihmiset huutelivat hänelle, kun hän etuili poliisin saattelemana, mutta hän yritti vain painaa katseensa maahan ja jatkaa matkaa. Aika todellakin on rahaa.
Pari kuukautta sitten menin lentokentälle yhden ulkomaalaisen kollegani kanssa. Hän oli jo valmiiksi ihan hermona siitä, että on myöhässä, koska muka viivyttelin. Vakuuttelin hänelle, että tässä on ihan tarpeeksi aikaa, ei tarvetta paniikkiin. Kun saavuimme lentokentällä olevaan jonoon, hän ojensi rahannipun jollekin lentokenttävirkailijalle, jotta saisi ohitella. Jäin kiltisti jonoon ja näin miehen myöhemmin odotusaulassa, kone ei ollut vielä edes lähdössä. Tämä on tuplasti ärsyttävää, koska kyseessä on YK:n työntekijä ja ulkomaalainen, jonka luulisi ymmärtävän, että vaikka korruptio ja lahjonta on
mahdollista ja
yleistä tässä maassa, ei sitä silti tarvitse harjoittaa.
Näen korruptiota töissä paljon. Usein ministeriöiden työntekijät yrittävät nyhtää ylimääräistä rahaa ulkomaalaisilta tahoilta. Esimerkiksi kun järjestämme tapahtumia tai koulutuksia, budjetit, joita he pyytävät, ovat täysin kohotettuja. 2000 dollaria päiväkotilasten lauluun, 10,000 dollaria muutaman lappusen printtaamiseen, 5000 dollaria kekseihin. Mutta ärsyttävin asia on, että monet rahottajat rahoittavat tällaista "budjettia" ilman että oikeasti tarkastavat sen ja miettivät paljon asiat oikeasti maksavat. Suuri osa rahoista menee aina jonkun taskuun.
Ongelmia tuottaa myös se, jos ei suostu ministeriöiden vaatimuksiin muutaman tonnin ulkomaan
shoppailukoulutusmatkasta - olet hankala tapaus, joka ei halua tukea heidän tärkeää työtä tai vahvistaa heidän kapasiteettiaan. Ihan sama jos saman kurssin voisi käydä Afganistanissa. Olet myös tosi hankala jos et kustanna virkamiehen lisäksi hänen muutamaa kaveriaan Dubaihin. Eräs ministeri kutsui kaverini viime viikolla tärkeään tapaamiseen ihan vain kysyäkseen kuinka paljon tulevalta ulkomaan visiitiltä maksetaan päivärahaa ja josko hän saisi tuoda aviomiehensä ja yhden "avustajan" kantamaan laukkujaan Bangkokiin.
Nepotismi rekrytoinnissa on usein enemmän sääntö kuin poikkeus. Useissa toimistoissa yllättävän monet ovat jotain sukua toisilleen. Työpaikkoja jaellaan suhteiden avulla, ei usein meriitin. Kohtaan ministeriöissä niin monia työntekijöitä, joilla ei ole mitään koulutusta, kokemusta tai tietoa aiheista, joihin heidän osasto keskittyy. He hädintuskin osaavat kirjoittaa sähköpostia.
Sain juuri tietää, että siivoojani putsaa vessani käsisaippualla, lattiani pyykinpesuaineella ja pöytäni tiskiaineella, koska hän ei ole ikinä ennen siivonnut työkseen eikä tiennyt, mitä tekee. Hän oli jonkun toisen siivoojan poika, joten sai työn - työn josta saa nelinkertaisen palkan verrattuna siivojan normaaliin palkkaan Kabulissa. Monet muutkin olisivat varmaan halunneet hakea.
Kun toimistoon ostetaan esimerkiksi televisioita tai sohvia, hinta näyttäisi olevan "markkinoilla" vaikka 5000 dollaria, vaikka kun menee itse tarkistamaan sen, hinta on 2000. Myyjät kirjoittavat vääriä kuitteja, ihan mitä pyydetään, ja loput pidetään itse. Eräs ministeriö sai briteiltä kymmeniä tietokoneita ja tulostimia - mitään näistä ei näkynyt ministeriössä muutaman vuoden jälkeen. Monia sairaaloita ja kouluja on rakennettu, joita sitten ei ollutkaan kun joku oikeasti vaivautui menemään paikalle katsomaan niitä. Monet hakevat hyötyä itselleen ja se on yllättävän helppoa.
 |
| Erään ministeriön vessa, johon joku donori on varmaan kustantanut juoksevan veden, saippuaa, siivoojan, ilmanraikastimen, käsipaperia, vessapaperia ja vessanpytyn kannen, vaikkei niitä näy. |
Afghanistan on maailman kolmanneksi korruptoitunein maa. En väitä, että afgaanit ovat jotenkin luonnostaan korruptoituneita. Länsimaat loivat tämän ongelman - 2001 vuoden jälkeen tähän maahan on satanut niin paljon dollareita, eikä suurimman osan käyttöä valvota mitenkään. Yli sata biljoonaa dollaria on käytetty kehitysprojekteihin, mutta silti mikään ei ole ihan hirveästi kehittynyt. Oopiumikauppa kukoistaa enemmän kuin ikinä, tiet ovat huonossa kunnossa, monilla ei ole puhdasta vettä, poliisi ja armeija ovat heikkoja, monet joutuvat kävelemään tunteja lähimpään terveyskeskukseen, koulutus on ala-arvoista, naisilla ei ole oikeuksia.
Mutta rahaa silti sataa sisään, ei enää niin paljon kuin ennen, mutta silti. Jotkut rikastuvat, suurin osa ei. Länsimaat ovat luoneet ongelman, jota nyt yrittävät korjata erilaisin työryhmin ja kapasiteetinvahvistamisohjelmin. Jotkut rikastuvat tosi paljon, mutta suurin osa köyhtyy.
Miten käy maalle, jonka ministeriöillä ei ole omaa budjettia ostaa edes vessapaperia?
