Brunssia tarjoillaan Kabulissa monissa paikoissa, mutta yksi on ylitse muiden: Serena-hotellin perjantaibrunssi. Kolme tuntia törkeää öky-syömistä. Pöydässä on neljää eri kalalajia, salaatteja, hummusta, tuoretta leipää, juustolautanen, sushia, intialaista ruokaa, keittoja. Toisesta pöydästä löytyy tuorepuristettua omena-, vesimeloni- ja greippimehua.
Jälkiruokapöytä on uskomaton keko kaikkea taivaallista kuten omena- ja mangopiirakkaa, jäätelöä, vadelma- ja mustikkamoussea, creme caramelia ja suklaakakkua.
|
Kaiken söin! (okei, puolet omenapiirakasta jätin) |
Serena on luksushotelli, jossa monet kansainväliset työntekijät asuvat pysyvästi. Hotellissa on uima-allas, kuntosali, spa ja upea kakkukahvila. Kun viettää perjantai-iltapäivän täällä, unohtaa helposti, missä ollaan. Kabul tuntuu täällä aika kaukaiselta. Yltäkylläisyyden ja kakkujen keskellä tuntuu jotenkin väärältä, että ulkona sama elämä jatkuu, siellä on kerjäläisiä ja köyhyyttä ja naisia burkhissa.
|
Sushia, ranskalaisia ja intialaista ruokaa samalla lautasella, mikä ettei. |
|
Sushia ja juustoa, hyvin sopii yhteen. |
Taliban hyökkäsi hotelliin vuonna 2008, jolloin iskussa kuoli kuusi ulkomaalaista. Ei siis mikään turvallisin brunssi ikinä, mutta
ei pelossa voi elää.
Kun haluaa jatkaa pakoa todellisuudesta, Serenan puutarhassa on kiva kävellä ja ihmetellä kauniita asioita, kunnes pitää palata oikeaan Kabuliin.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteOmpas aika okypaikka keskella kurjuutta ja koyhyytta!
ReplyDeleteniinpä, useimpiin kehitysmaihin tai konfliktimaihin rakennetaan tämmönen jossain vaiheessa. Ja siellä ei käy vain ulkomaalaisia, vaan myös rikkaita afgaaneja.
Delete