Tiedättekö sen tunteen, kun joku suhteellisen vähäpätöinen asia saa täysin raivon partaalle? Sitten ärsyttää vielä enemmän se, miksi antaa pienen asian raivostuttaa, jolloin raivo kasvaa entisestään. Tänään tulin töistä kotiin, ja huomasin heti että siivoojani oli rikkonut rakkaan leijani. Prkl!
Ketutti aivan suunnattomasti vaikka tiedän ettei hän sitä tahallaan tehnyt. Tämä ei ole vain mikä tahansa silkkipaperikolmio, joka roikkuu seinälläni, vaan hyvin rakas leija, johon liittyy tärkeitä muistoja. Vielä enemmän aloin kiehua, kun näin että siivooja oli yrittänyt teipata leijaa toiselta puolelta. Jos olisin itse saanut teipata sen, olisin osannut teipata sen toiselta puolelta niin, ettei reikiä näy. Teippiä on mahdotonta poistaa silkkipaperista. Kirosin jo koko tyypin mielessäni. Sitten yritin ns. take the high road, suhteuttaa tämän asian muihin elämän epäkohtiin ja rauhoittua. Löin lenkkarilla seinää ja lähdin kuntopiiriin tunniksi. Vieläkin ärsyttää, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja leija saa roikkua rikkinäisenäkin.
Leija on peräisin yhdeltä hauskalta lauantai-iltapäivältä Kabulin kukkulalla, jossa ostin tämän upeimman leijan ikinä, hyvää popcornia ja katselin kun afgaanipojat lennättävät leijojaan. En tiedä miten he saavat ne pysymään ehjinä kun käyttävät niitä itse tarkoitukseen eikä vain seinäkoristeena, ihailtavaa.
Reikäinen leijani ja epätoivoinen teippipaikkausyritys ärsyttävät, mutta yritän leijaa katsellessani miettiä tästä edespäin sitä, että pitäisi vaan osata chillata enemmän. Ei antaa pienten asioiden vaikuttaa elämään, joilla ei oikeasti ole mitään vaikutusta elämään. Osata sanoa useammin "so what" ja "ihan sama". Kohauttaa olkia enemmän ja välittää vähemmän ihan kaikesta pienestäkin. Antaa asioiden olla. Cut some slack. Keskittyä suurempaan kuvaan. Laskea kymmeneen. Kanavoida energiaa. Unohtaa. Tässä paljon lupauksia ja projektia tälle vuodelle.
Leija on peräisin yhdeltä hauskalta lauantai-iltapäivältä Kabulin kukkulalla, jossa ostin tämän upeimman leijan ikinä, hyvää popcornia ja katselin kun afgaanipojat lennättävät leijojaan. En tiedä miten he saavat ne pysymään ehjinä kun käyttävät niitä itse tarkoitukseen eikä vain seinäkoristeena, ihailtavaa.
Reikäinen leijani ja epätoivoinen teippipaikkausyritys ärsyttävät, mutta yritän leijaa katsellessani miettiä tästä edespäin sitä, että pitäisi vaan osata chillata enemmän. Ei antaa pienten asioiden vaikuttaa elämään, joilla ei oikeasti ole mitään vaikutusta elämään. Osata sanoa useammin "so what" ja "ihan sama". Kohauttaa olkia enemmän ja välittää vähemmän ihan kaikesta pienestäkin. Antaa asioiden olla. Cut some slack. Keskittyä suurempaan kuvaan. Laskea kymmeneen. Kanavoida energiaa. Unohtaa. Tässä paljon lupauksia ja projektia tälle vuodelle.
Kaunis se on silti. |
Tiedän tunteen :) ja oikeastaan se alkaa ärsyttää vielä enemmän kun tajuaa, että nyt keuhkoan ihan tyhmän asian vuoksi. Mutta minkäs teet.. Mua ärsytti eilen myöhässä ollut juna, joka sekoitti omat aikataulut illalla. Vaikka julkisten myöhästelyt on arkipäivää niin silti ne välillä ottaa päähän ihan älyttömästi. Hieno leija, harmi kun meni rikki.
ReplyDeleteMyöhässä olevat asiat ja ihmiset ovat kyllä kanssa ärsyttäviä! Tosiaan ulkomailla monissa paikoissa kaikki ovat koko ajan myöhässä, joten olen itse alkanut omaksua saman tavan, koska en halua aina olla odottamassa muita.. Mutta Suomessa huomasin taas, että ihmiset ovat paikalla aivan minuutilleen sovittuna aikana! Sekin oli ärsyttävää, hehe.
DeleteOn se leija vieläkin onneksi ihan hieno :) rosoinen.
Mä ymmärrän sua ihan täydellisesti. Mua raivostuttaisi tuo niin, etten olisi varmasti päässyt tunteen yli noin nopeasti kuin sinä pääsit. Olisi antanut siivooja leijan olla ja laittanut vaikka vain viestin, että meni rikki sorry. Olisit saanut itse korjata. Mutta ei voi kaikkea vaatia ja yli siitä vain on mentävä. Toivottavasti tällä viikolla päivät jatkuvat parempina!
ReplyDeleteJoo luulen että tässä auttoi se, kun hakkasin seinää, menin urheileen tunniksi ja luin tarinan HIV-positiivisesta ihmisestä, sitten tuli taas vähän perspektiiviä ongelmiini :) Totta, se kyllä ärsytti että hän alkoi sörkkiä ja rikkoa sitä lisää teippaamalla, mutta ei se varmaan tajunnut että tekee vielä enemmän vahinkoa.
DeleteJa kiitos - varmasti jatkuvat, koska lähden pian lomalle, jee!
Sinun pitäisi kyllä päivittää blogiasi useammin. Huolin aina täällä ruudun takana, kun sinusta ei ole vähään aikaan kuulunut. :)
ReplyDeletemoi, kiitti kivasta kommentista! :) Olen täysin samaa mieltä! Tulin juuri tänään takaisin viikon lomalta, ja yritän minimoida netin käyttöä matkoilla.. eli ihan kunnnossa olen ja elossa. Uutta juttua on tulossa, hang in there! x
DeleteSama huoli täälläkin, vaikka järki sanoo, että jos sinulle siellä jotain sattuu, kuulemme asiasta uutisista.
DeleteVoi hui, toivottavasti ette ikinä lue minusta uutisissa!
DeleteEn usko, että kuulemme. Sen verran harvinaisia nämä tapaukset kumminkin ovat - ja juuri sikisi päätyvät uutisiin.
DeleteToki se voi järkyttää sinua ja se voi satuttaa ja olla ärsyttävää ja voi suuttua ... Mutta kuten sanot, katso isompi kuva ja laskea kymmeneen! On aivan isompia asioita tapahtuu maailmassa.
ReplyDeleteSara @ simpleNewz