Paniikkini Kabulissa

Kabulista tulee joka päivä vaarallisempi paikka asua. Taliban on luvannut häiritä kaikin mahdollisin tavoin huhtikuun 5. päivän vaaleja ja iskut Kabulissa ja muualla Afganistanissa ovat lisääntyneet.

Vaalijulisteita joka puolella Kabulia.

En ole usein osannut hirveästi pelätä täällä asuessani. Nyt pelkään. Viime torstaina Taliban hyökkäsi hotellin ravintolaan ja ampui yhdeksää ruokailevaa ihmistä päähän, mukaan lukien kahta pientä afgaanityttöä. Viikko aikasemmin ruotsalaista toimittajaa ammuttiin päähän Kabulin keskustassa kun hän oli tekemässä haastatteluja. Tällä viikolla vaalitoimistoon hyökättiin Kabulissa, torille ja pankkiin muualla Afganistanissa. Eilen neljä Talibania hyökkäsi ulkomaalaisten majataloon Kabulissa räjäyttämällä autopommin portilla ja ryntäämällä sisään kivääreillä ja muilla aseilla varusteltuna. Hyökkäyksessä kuoli afgaanityttö ja autonkuljettaja, jotka sattuivat olemaan kadulla pommin räjähtäessä. Tänään Taliban hyökkäsi vaalilautakunnan päämajaan Kabulissa.

Melkein joka päivä kuulen uudesta hyökkäyksestä ja pommituksesta. Kaikkia pelottaa, yksi kämppiksistäni päätti ettei enää voi yöpyä meidän talossa ja muutti kaverin luo. Ne, jotka ajattelivat jäädä tänne vaalien ajaksi, ovat nyt ostamassa lippuja Dubaihin tai Intiaan. Kukaan ei halua jäädä, sillä tilanne menee koko ajan vaarallisempaan päin ja joka päivä tulee selvemmäksi, ettei kukaan ole turvassa ja Taliban kohdistaa hyökkäyksiään ulkomaalaisiin.

Viime viikkojen kiristynyt tilanne ja hyökkäykset aiheuttavat tietynlaista paniikkia, jota en ole tuntenut ennen. Herään yöllä usein kun koirat haukkuvat, ja viime viikolla olen jo useaan otteeseen olettanut, että Taliban on hyökännyt majataloomme. Yhtenä yönnä heräsin ääniin, nousin salamana ylös, ja tajusin ettei minulla ole housuja. Löysin lähimmät mustat housut, menin käytävälle valmiina pakosuunnitelmaan, kun tajusin että kaikki onkin OK. Tästä opin, että Kabulissa on hyvä aina nukkua housut jalassa.

Huoneeni ikkuna.

Kun menen kylpyhuoneeseen, usein luulen että joku hyökkääjä on siellä. Viime viikkoina olen pelännyt liikenteessä, varsinkin ruuhkissa - olen aina täysin varma että joku räjäyttää kohta autopommin. Sama juttu ruokakaupassa, olen yrittänyt vältellä paikkaa parhaani mukaan, koska aina kun olen siellä, luulen että jokainen mies on itsemurhapommittaja. Eilen olin menossa kassalle maksamaan ostoksiani, mutta odottelin tovin muutaman hyllyn takana, koska panikoin kassalla olevista ihmisistä.

Touhussani ei ole enää paljon mitään järkeä, joten on hyvä että lähden pian Kabulista Suomeen lomalle. Odotan kovin innolla sitä vapautta, että saan kävellä vapaasti kaduilla, mennä kahviloihin, ravintoloihin ja ruokakauppoihin ilman että tarvitsee pelätä hyökkäyksiä. Voin nukkua yön rauhassa, ja jokainen odottamaton ääni ei tarkoita sitä, että joku haluaa tappaa minut.

Tänään Kabulin lentokenttä oli kiinni lähellä olevan hyökkäyksen takia. Toivottavasti pääsen lähtemään pois. Tie lentokentälle huolestuttaa - se on aina yksi Kabulin vaarallisimmista teistä. Lentokenttä itsessään huolestuttaa. Jos pääsen Dubaihin asti, huokaisen helpotuksesta, tilaan kahvin ja kiitän onneani. Kuten eräs ranskalaismies on todennut, jokainen päivä on bonus. Kun saavun Helsinki-Vantaalle, en voi edes vielä käsittää sitä tunnetta. Menen R-Kioskille, sitten bussiin, ja kaikki on OK.

Söpöyshetki

Näin muutama aamu sitten jotain todella söpöä kun katsoin ikkunasta ulos laittaessani pyykkiä koneeseen. Yksi ovimiesvartijoistamme paijaili koiraamme jalallaan, kun koira makasi maassa. Niin söpöä ja odottamatonta! Hetki olisi voinut olla mitättömän oloinen, mutta se oli merkittävä, sillä afgaanit eivät yleensä pidä koirista. Tämäkään mies ei ollut kovin innoissaan, kun toimme taloon kulkukoiran kadulta. Mutta hän on tottunut hauvaan ja ehkä jopa oppinut pitämään siitä. Hän ei tiedä, että katselin ikkunasta, mutta silti paijasi Baburia jalkapohjallaan.

Maassa, jossa kuulemma suurin koirien kuolinsyy on lasten ja nuorten julmuus niitä kohtaan, tämä oli mainio hetki.

Kolmen kopla.

Hyökkäys luksushotelliin

Muutama tunti sitten Taliban iski suosittuun Serena-hotelliin Kabulissa. Uhreista ei ole vielä varmaa tietoa, mutta poliisi on tiedottanut että neljä hyökkääjää on kuollut. Olin erittäin yllättynyt hyökkäyksestä, sillä tämän hotellin turvatoimet ovat erittäin tiukat - vuoden 2008 hyökkäyksen jälkeen turvatoimia kiristettiin entisestään.

Olin syömässä intialaista ruokaa kaverini luona, kun tekstiviestit ja puhelut alkoivat tulla. Juuri kun söimme naan-leipää ja palak paneeria, juttelimme siitä kuinka Kabulin hulluuteen tottuu helposti ja tätä alkaa ajattelemaan normaalina paikkana, vaikka se on kaikkea muuta kuin normaali. Juttelimme siitä, kuinka itsemurhapommitukset ja hyökkäykset saavat aikaan ensimmäisen hätkähdysreaktion, mutta siihen tottuu aika helposti: taas hyökkäys, joka viikko ainakin yksi viime aikoina.

Ilman kännykkää ei sovi lähteä mihinkään Kabulissa.

Olen kirjoittanut Serena-hotellin brunssista aikaisemmin täällä. Olin menossa sinne taas huomenaamulla, mutta kaveri kieltäytyi kutsusta koska Afganistanin uuden vuoden juhlinnan takia hän ei turvallisuussyistä saa poistua kotoa.

Huomenna kukaan ei halua lähteä mihinkään, turvallisuustilanne pahenee koko ajan ennen huhtikuun 5. päivän vaaleja. Olen onneksi Suomessa vaalien aikaan, mutta tilanne näyttää huolestuttavalta. Taleban on julkistanut tiedotteen, jossa he ilmoittavat aikomuksistaan häiritä vaaleja kaikin mahdollisin tavoin.

Sanoisin, että hyvää Afganistanin uutta vuotta, mutta ikävä kyllä se ei alkanut kovin hyvin.

Serenan rakastettu brunssi.